Yleinen arkistot - Sivu 2 8:stä

Pelastuuko ei-kristitty?

Nimimerkki ”Pohdiskelija” kysyy ja kommentoi: ”Kiitos kattavasta ja asiantuntevasta vastauksesta! Toinen uskontojen moninaisuuteen liittyvä kysymys mikä mieltäni on vaivannut on se, että pelastuvatko vain kristityt? Miten käy esim. Intiaan syntyneelle hartaalle hindulle, joka ei käänny kristityksi vaikka kuulisikin evankeliumin sanan muutamaan otteeseen elämänsä aikana? Entäpä tyypilliselle länsimaalaiselle Matti Meikäläiselle, joka kyllä uskoo korkeampaan voimaan ja kuoleman jälkeiseen elämään, mutta ei koe oloaan kotoisaksi järjestäytyneiden uskontojen parissa? Kuinka universaalia Jumalan armon voidaan katsoa olevan?”

Vastaus

Ole hyvä. Mukavaa kuulla, että vastauksestani oli hyötyä. Kysymys siitä, ketkä pelastuvat on vaikea. Syynä tähän on se, että loppupeleissä tämä asia on Jumalan käsissä. Kirkon historiassa asiaa on kuitenkin pohdittu. Varhaisessa kirkossa kirkkoisä Cyprianuksen mukaan ”Se, jolla ei ole kirkkoa äitinään, ei voi pitää Jumalaa isänään” ja ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”. Tiukimpien käsitysten mukaan kirkko on siis ainoa pelastuksen väline.

Raamatussakin aiheeseen liittyen on hieman erilaista materiaalia. Joissain kohdin viitataan Uudessa testamentissa siihen, että mm. Jeesukseen uskovat, kastetut (ks. esim. Mark 16:16) tai Herran nimeä avuksi huutavat (ap. t. 2:21) pelastuvat.

Joskus esim. Jeesus on arvoituksellisempi:

”Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa. Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä.” (Luuk. 13:29-30).

tai

”Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: ”Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi.” ”Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: ”Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas. Nähdessään sen Jeesus sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” ”Kuka sitten voi pelastua?” kysyivät kuulijat. Jeesus vastasi: ”Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” (Luuk. 18:18-27)

Lisäksi Raamatusta löytyy muita mielenkiintoisia kohtia. Esim. 1. Timoteuksen kirjeessä todetaan, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan ja tulevan tuntemaan totuuden (2:4). Sen sijaan esim. 1. Korinttilaiskirje toteaa arvoituksellisesti: ” – – Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” (3:13–15). Matteuksen evankeliumissa viimeisen tuomion kuvauksen voi taas tulkita siten, että myös ”vähäisiä veljiä” eli köyhiä tai sitten (köyhiä) kristittyjä auttaneet voisivat saada iankaikkisen elämän. Olennaista kyseisessä kohdassa on myös huomata, että siinä erotellaan Kristuksen Isän siunaamat ja kiroamat. Myös tämä teksti on jossain määrin arvoituksellinen, mutta antaa toki osviittaa hyvästä elämästä eli kärsivien auttamisesta.

Luterilaisessa kirkossa on ajateltu myös, että ihmisen tuntemukset eivät välttämättä kerro pelastuksesta tai pelastumattomuudesta. Sen vuoksi ihminen voi esimerkiksi hädän hetkellä tarttua kasteessa saatuun konkreettiseen armon osoitukseen ja Jumalan lupaukseen ikuisesta elämästä.

Viime vuosikymmeninä on pohdittu myös sitä, pelastuvatko ns. anonyymit kristityt tai eri tavoin uskovat. Luterilaisesta näkökulmasta voisi ajatella, että armonvälineet (eli kaste, ehtoollinen ja Raamattuun perustuva Jumalan sana) ovat ainutlaatuisia pelastuksen välineitä maailmassa ja siksi niin tärkeitä. Ne tuovat Jumalan valtakunnan, hyvyyden, rakkauden ja Kristuksen läsnä oleviksi kristittyihin ja kirkkoon jo tässä ajassa. Tuleva elämä on siten vain luonteva siirtymä jo tässä ajassa läsnä olevasta pelastuksesta taivaaseen ja entistä läheisempään Jumala-suhteeseen.

Näin ollen uskon Kristuksen olevan tien pelastukseen. Mitä sitten tapahtuu ei-kristityille kuoleman jälkeen, on parasta jättää oikeudenmukaisen ja hyvän Jumalan arvioitavaksi. Lopulta ihminen pysyköön ihmisenä ja Jumala Jumalana. Myös kristittyjen on tärkeää nöyrtyä pyhän ja hyvän Jumalan edessä sekä varomasta ylemmyydentuntoa suhteessa muulla tavoin uskoviin.

Onko Dr. Evl oikeasti tohtori?

Vastaus

Kyllä Dr. Evl on tohtori – teologian tohtori. Sen verran Dr. Evl voi paljastaa itsestään tässä yhteydessä, että väitöskirja kuuluu Luther-tutkimuksen alaan.

Yksinäisyys ja seksuaalisuus (itsetyydytys)?

Nimimerkki ”yksineläjä” kysyy: ”Yksinäinen ihminen ja seksuaalisuus? Itsetyydytys?”

Vastaus

Yksin eläminen ilman kumppania on vaikeaa – etenkin, jos sitä ei ole itse tietoisesti halunnut. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta ole löytäneet kumppania itselleen. Tilanne on usein silloin niin emotionaalisesti, seksuaalisesti ja fyysisesti tyydyttämätön. Yksi haasteellisimmista kysymyksistä silloin onkin varmasti se, miten elää ja tulla toimeen moninaisten kaipausten kanssa. Tähän ei valitettavasti ole olemassa yksiselitteistä ja helppoa vastausta. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta muutamia asioita.

Ensinnäkin luterilaisuudessa seksuaalisuuteen on suhtauduttu pääsääntöisesti myönteisesti ja realistisesti. Esimerkiksi Piispojen kirja ”Rakkauden lahja. Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta toteaa itsetyydytyksestä seuraavaa: ”Seksuaalisuuden purkautumistienä se on turvallisempi kuin ajautuminen itseä ja toista vahingoittavaan irtosuhteeseen.” Lisäksi se käsittelee yksinelämisen problematiikkaa laajemminkin, mutta ei kovin paljoa seksuaalisuuden näkökulmasta (s. 55–57; http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/AC5B7C3890F48F5AC22577030038D858/$FILE/rakkauden_lahja.pdf).

Toiseksi seksuaalisuuteen liittyy kuitenkin hyvin monia haasteellisiakin yksityiskohtia, joihin ei löydä näkökulmaa Raamatusta (esim. transsukupuolisuus tai yksinäisyyteen liittyvät laajemmat tarkastelut sekä haasteet). Emotionaalista kaipausta voi lievittää varmasti ihmisten ja ystävien seura sekä esimerkiksi samassa elämäntilanteessa olevien kanssa keskustelu. Fyysistä kaipausta taas helpottaa esimerkiksi liikunta. Nämäkään asiat eivät tietysti välttämättä ratkaise asiaa kokonaan (esim. seksuaalista kaipausta). Toivon ja rukoilenkin kysyjälle viisautta, että löytäisit rauhan ja viisauden tämän asian kanssa.

Jos asia vaivaa, kannatta myös harkita esimerkiksi Kirkon perheneuvonnan puoleen kääntymistä: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI

Täältä löydät Espoon alueen toiminnasta infoa: http://www.espoonseurakunnat.fi/web/tukea/perheasiain-neuvottelukeskus Viihtyisät toimipisteet löytyvät Tapiolasta ja Leppävaarasta. Siellä palvelevat ammattitaitoiset ihmiset myös yksineläviä. He osaavat varmasti antaa tarvittaessa vielä parempaa ja yksilöidympää apua mm. yksinäisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Toki myös me papit ja esimerkiksi diakonit tarjoamme keskusteluapua näissä kysymyksissä seurakunnissa, vaikka meillä ei olekaan yhtä asiantuntevaa koulutusta esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Mitä muista uskonnoista tulisi ajatella?

Nimimerkki ”Pohdiskelija” kysyy: ”Miksi maailmassa on monia uskontoja? Toimiiko Jumala myös muiden uskontojen parissa? Miten kristityn tulisi suhtautua muihin uskontoihin? Esim. monet muslimit ovat kovin vakuuttuneita uskonsa totuudellisuudesta ja kristittyjen harhaoppisuudesta. Mitä tästä pitäisi ajatella?”

Vastaus:

Muslimien puolesta en osaa tai varmaan voikaan puhua tässä yhteydessä, mutta käsittääkseni niin Koraanissa kuin muslimien keskuudessakin on tähän liittyen erilaisia näkemyksiä: osa arvostaa kristittyjä; osa taas näkee heidät harhaoppisina sekä osa on jotain tältä väliltä.

Samalla tavoin kirkonkin historiasta löytyy monenlaista suhtautumistapaa muihin uskontoihin. Nykyisinkin eri kirkkojen sisällä kristittyjen kesken on hyvin paljon vaihtuvuutta sen suhteen, miten muihin uskontoihin suhtaudutaan. Jotkut kristityt voivat olla hyvinkin sallivia ja taas osa hyvin jyrkkiä näkemyksissään näissä asioissa. Suurin osa on varmaan jotain siltä väliltä.

Myös kirkkojen virallisista kannanotoissa toisaalta usein tunnustetaan jokaisessa ihmisessä oleva luontainen (ja vaikkapa muissa uskonnoissa ilmenevä) kaipaus (pahuuden ja synnin seurauksena kadonneeseen) Jumala-yhteyteen, mutta samalla tuodaan esille se, että Kristus on lopulta se ainoa oikea tie todellisen Jumalan luo. Muita uskontoja ja niiden harjoittajia kunnioitetaan, mutta toisaalta ajatellaan, että ainoastaan Kristus voi pelastaa ihmisen todelliseen hyvyyteen ja yhteyteen Jumalan kanssa.

Myös kirkon historiassa on ajateltu, että muissakin uskonnoissa on vähintään kaipuuta löytää Jumala ja yhteys Häneen. Tunnetuin esimerkki lienee apostoli Paavalin puhe Areiopagilla, jossa hän sovelsi paikallisia uskomuksia hienolla tavalla julistukseensa Kristuksesta (Ap. t. 17:16-34).

Joskus kirkon historiassa on suhtauduttu hyvin kriittisesti muihin uskontoihin ja demonisoitu niitä – etenkin silloin, kun niihin on liittynyt esim. ihmisuhreja. Vaikka nykyäänkään lähetystyössä kristillinen sanoma hyvyydestä ja Kristuksen armosta joutuu joskus törmäyskurssille paikallisten tapojen kanssa, pyritään lähetystyössä ennen kaikkea rakentavaan vuorovaikutukseen paikallisten ihmisten kanssa. Suomalaisilla läheteillä onkin tietääkseni selkeä missio auttaa eri kulttuurien asukkaita monin eri tavoin (mm. lääkäreinä, opettajina, rakentajina, kätilöinä, pappeina jne.) ja itse sopeutumalla paikallisiin kulttuureihin. He eivät myöskään tietääkseni tietoisesti hae liian voimakkaita vastakkainasetteluja, mutta sopivissa tilanteissa julistavat ihmisille ilosanomaa Kristuksesta kaste- ja lähetyskäskyn hengessä sekä myös kyseenalaistavat ihmisille selkeästi haitalliset asiat (esim. väkivallan). Kristinuskoon kuuluu olennaisena osana pyrkimys vaikuttaa myönteisesti niin ihmisten elämään kuin arvomaailmaankin.

Myös Raamatusta löytyy mielenkiintoisia kohtia. Esimerkiksi kohdassa 5. Moos. 4:19 todetaan: ”Kun kohotatte katseenne taivasta kohden ja näette auringon, kuun ja tähdet, taivaan kaikki joukot, älkää langetko niiden lumoihin, älkää kumartako älkääkä palvoko niitä. Ne on Herra, teidän Jumalanne, jättänyt muille kansoille.” Näin ollen Vanhassa testamentissakin on kohtia, joissa ajatellaan, että muilla kuin israelilaisilla on omat palvonnan kohteensa.

Sen sijaan israelilaiset eivät saa missään tilanteessa ajautua palvomaan muiden kansojen Jumalia. Israelin Jumala on etenkin tämän suhteen kiivas Jumala. Koska Israelin Jumalan on nykyään myös meidän pakanakristittyjen Jumala, ei meilläkään ole lupa palvella muita jumalia. Kristittyjäkin koskee sama kymmenen käskyä tai esim. rakkauden kaksoiskäsky, joissa molemmissa ainoan todellisen Jumalan rakastaminen on se ykkösasia.

Toisaalta myös Raamatusta löytyy kriittisiä kohtia kaikenlaista epäjumalanpalvelusta kohtaan (ks. esim. Jes. 44:9–20). Samoin esimerkiksi luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluvassa Isossa katekismuksessa todetaan: ”Pakanat siis oikeastaan tekevät epäjumalakseen sen, mitä he oman mielikuvituksensa harhauttamina Jumalasta uneksivat. Näin he luottavat pelkkään tyhjyyteen.”

Kristinuskon näkemyksen voisikin niin Raamatun kuin perinteen näkökulmasta kiteyttää siten, että sen mukaan on vain yksi todellinen kolmiyhteinen Jumala. Kuitenkin muillakin kuin kristityillä on usein kaipuu Jumalan ja koko olemassaolon lähteen luo ja tuo kaipaus ilmenee muina uskontoina.

Ihmisiä ei kuitenkaan saa luonnollisestikaan väkivalloin tai manipuloimalla pakottaa uskomaan todelliseen Jumalaan. Sen vuoksi, olisikin tärkeää, että jokaisessa maassa oli käytännössä uskonnonvapaus. Kirkon tehtävä on julistaa niin sanoin kuin teoin ilosanomaa Kristuksesta. Siitäkin huolimatta vain Jumala voi synnyttää ihmisen sydämessä uskon todelliseen Jumalaan. Tuon uskon syntymiseen tarvitaan kuitenkin käytännössä julistusta sekä pyhiä toimituksia eli sakramentteja (eli kastetta ja ehtoollista).

Oliko Nikean uskontunnustus halpa poliittinen kompromissi?

Nimimerkki: ”Mikä on humpuukia?” kysyy: ”Nikean uskontunnustuksen mukaan Jeesus on ”tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu”. Kirjassaan 10 käskyä kirkolle (s. 122-124) Kai Sadinmaa väittää, että käsitys Jeesuksen jumaluudesta päätyi kirkon oppiin, koska se palveli keisari Konstantinuksen poliittisia päämääriä. Palvovatko kristityt alkuperäisen Jeesuksen sijasta halpaa poliittista kompromissia, kuten Sadinmaa väittää, vai ovatko Sadinmaan väitteet humpuukia?”

Vastaus:

On totta, että kirkon historiassa myös maalliset hallitsijat ovat yrittäneet sotkeutua kirkon päätöksentekoon ja saada aikaan oman vallan tai esimerkiksi valtakunnan ykseyttä tukevan päätöksen. Tästä löytyy esimerkkejä niin varhaisesta kirkosta kuin esimerkiksi reformaationkin ajalta. Eri asia on kuitenkin se, missä määrin hallitsijat ovat tässä onnistuneet. Niin varhaisessa kirkossa kuin vaikkapa reformaation aikana kirkolla ja etenkin sen johtajilla on ollut merkittävä rooli opin muotoilussa.

Jotta pystyttäisiin arvioimaan, onko mainitsema kohta ”tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu” ennen kaikkea poliittinen päätös (tai ”halpa poliittinen kompromissi”) vai teologinen päätös, on syytä pohtia väitteen oikeellisuutta Raamatun valossa. Oppia ei tietenkään sellaisenaan löydy Raamatusta, mutta eri tekstikohtien perusteella voidaan kuitenkin saada asiaan osviittaa. Raamattu on tärkeä senkin vuoksi, että kirkko on käyttänyt sitä aina päätöksenteon lähteenä etenkin opillisissa kysymyksissä.

Vahvin todiste Nikean uskontunnustuksen määritelmälle löytyy Johanneksen evankeliumin ensimmäisestä luvusta, jossa todetaan mm. seuraavaa (huom. Sana-termi viittaa Kristukseen): ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala – – Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalleen antaa. – – Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut tuntemaan hänet.” Myös mm. Johanneksen evankeliumin neljännessätoista luvussa Jeesus kertoo identifioi itsensä Isään eli Jumalaan.

Näin ollen vuonna 325 pidetyssä Nikean kirkolliskokouksessa muotoiltiin raamatullinen näkökulma Jeesukseen ja se päätyi Nikean uskontunnustukseen. Siten Nikean uskontunnustusta voidaan pitää oikeaoppisena, eikä ”halpana poliittisena kompromissina”.

Eikö ehtoollispöytä olekaan kaikille avoin?

Nimimerkki ”Suurpiirteinen” kysyy: ”Keiden kanssa luterilainen voi viettää ehtoollista? Millä valtuuksilla kristittyjen keskinäistä ehtoollisyhteyttä ylipäätään rajoitetaan? Eikö ehtoollispöydän sahaaminen osiin ole Jeesuksen käskyn ja rukouksen ”että he yhtä olisivat” vastaista?”

Vastaus

Jo varhaisessa kirkossa ehtoollisateriaa pidettiin niin pyhänä, että siitä annettiin tarkkaa ohjeistusta (mm. 1. Kor. 11). Kun kristikunta sitten tosiaan Jeesuksen käskystä ja rukouksesta ”että he yhtä olisivat” huolimatta jakaantui vähitellen useisiin kirkkokuntiin, konkreettinen merkki oli usein juuri ehtoollisyhteyden katkeaminen. Nykyaikainen ekumeeninen liike on kuitenkin lähentänyt kirkkokuntia toisiinsa ja Jeesuksen käsky ja rukous ovat toteutumassa ja toivottavasti tuo positiivinen kehitys jatkuu. Ekumeenisen lähentymisen seurauksena esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on täysi ehtoollisyhteys ja samoin pappisviran vaihdettavuus Ison-Britannian anglikaanien kanssa. Voimme siis osallistua esimerkiksi Englannissa anglikaanisen kirkon ehtoolliselle ja he voivat osallistua meidän kirkon ehtoolliselle. Meillä pohjolan luterilaisilla ja anglikaaneilla on siis käytännössä hyvin läheinen kirkkoliitto.
Vielä ehtoollisyhteys ei ole kuitenkaan toteutunut esimerkiksi katolisten ja ortodoksien kanssa. Yksi ongelma taustalla on mm. erimielisyydet pappisvirasta. Sen sijaan esimerkiksi luterilaisilla ja ortodokseilla ei ehtoolliskäsityksen suhteen ole isoa eroa, vaikka käytännössä ehtoollisenviettotapa eroaa idän ja lännen kirkon välillä (idän traditiossa ehtoollista esim. nautitaan pääsääntöisesti lusikalla). Esimerkiksi merkittävin teologinen ehtoolliseen vaikuttava ero ortodoksien ja luterilaisten välillä on se, että edellä mainittujen alttarissa tulee olla reliikki eli pyhäinjäännös.

Isompi teologinen ero ehtoollisessa luterilaisilla on etenkin sellaisten vapaiden kristillisen suuntien kanssa, joissa ehtoollinen ymmärretään symbolisesti. Aidossa luterilaisuudessa on nimittäin aina korostettu sitä, että ehtoollisaineet pysyvät kyllä leipänä ja viininä, mutta ne ovat samalla myös mystisellä tavalla Kristuksen ruumis ja veri. Ehtoollisaineet eivät siis luterilaisten mukaan vain symboloi Kristuksen ruumista ja verta. Luterilaisuudessa, kuten ei tietääkseni missään kristinuskon suuntauksessa, ei ajatella siten, että Kristuksen ruumiin ja veren olevan yhtä konkreettista ruumista ja verta kuin vaikka meidän olemuksemme. Ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri eli Kristus itse on siis mystisesti läsnä.

Vaikka ehtoollisyhteys ei olekaan siis vielä laajasti toteutunut, me voimme mennä esimerkiksi katolisen kirkon ehtoollisella siunattavaksi. Samalla tavoin muun uskoiset voivat tulla esimerkiksi luterilaisella ehtoollisella siunattavaksi. Hyvä kansainvälinen merkki on asettaa siunattavaksi tullessa oikea käsi vasemmalle olkapäälle. Tästä eri kirkkokuntien papit tietävät, että hänet siunataan. Ekumeniaa voikin siis edistää myös tällä tavoin ja samalla kunnioittaa kirkkojen keskinäisiä päätöksiä!

Kysymys Mikkelistä ja arkkienkeli Mikaelista

Kysymys: ”Mikkelinpäivä. Kuka tietää, että Mikkelin kaupunki on ruotsiksi St. Michel eli saanut nimensä enkeli Miikaelin mukaan. Olenko oikeassa? Eikö päivän nimeksi voisi laittaa juuri enkeli Miikaelin päivä?”

Vastaus:

Olet oikeassa Mikkeli on saanut nimensä arkkienkeli Mikaelista satoja vuosia sitten. Mikkelinpäivää eli arkkienkeli Mikaelin päivää, joka juontaa juurensa 400-luvulla, vietetään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa syys- ja lokakuun vaihteessa. Myöhemmin päivästä on tullut meillä vähitellen kaikille enkeleille omistettu ja lapsille tarkoitettu pyhä.

Mikkelinpäivästä löydät lisää tietoa täältä:

http://evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0091

ja täältä:

http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/ABFA9D3EFBB6D04DC22570840024B6BD?openDocument&lang=FI

Voiko Raamattua tulkita ja lukea, miten huvittaa?

Nimimerkki ”Ihmeellistä” kysyy: ”Suomessa kirkon edustajien taholta on ainakin joku esittänyt, että Raamattua ei pidä lukea, pitää vain tulkita. Siis tulkitaan aina miten vain ketäkin huvittaa?”

Vastaus:

Toinen kysymys liittyi Raamatun tulkintaan. Itse ajattelen, että Raamattua nimenomaan tulee konkreettisesti lukea. Oikeastaan sen kynnyksen voittaminen on kaikista tärkein asia. Säännöllinen Raamatun lukeminen (esim. neljä lukua kerralla päivittäin) on niin hengellisen elämän kuin yleissivistyksenkin kannalta tärkeää.

Samalla kun luemme Raamattua, me myös tulkitsemme sitä. Jotkut korostavat hyvin paljon sitä, että Raamattu on lukijansa näköinen ja jokainen valitsee sieltä mieleisiään juttuja. Toinen ääripää on taas se, joka ajattelee, että Raamattua ei voi tulkita, vaan se on täysin samanlainen kaikille. Ajattelen, että tässäkin se paras ja kultainen tie löytyy keskeltä. Tässä muutamia näkökulmia Raamatun lukemiseen:

1. Raamattu on suhteellisen selkeä ja erilaisista kirjoista ja kirjallisuuslajeista koostuva kokonaisuus. Se on niin selkeä, että jokainen lukutaitoinen voi sitä suhteellisen ymmärrettävästi lukea, mutta Raamatun syvällisempään ymmärtämiseen tarvitaan joko omia opintoja tai asiantuntija-apua (esim. Raamattuun perehtyneen papin saarnojen kuuntelemista, raamattutunteja jne.).

2. Raamattua voi lukea hengellisen elämän vahvistamisen näkökulmasta. Silloin toki voi pohtia esim. sitä valitseeko niitä Raamatun kohtia, jotka sopivat sen hetkiseen hengelliseen olotilaan: esim. vahvana ja hyväntuulisena kannattaa ottaa esimerkkejä kymmenestä käskystä tai vaikkapa Jeesuksen opetuksista sen suhteen, miten voisin auttaa lähimmäisiäni. Myös ylpeyden vaivatessa kannattaa lukea vaikkapa Jeesuksen vuorisaarnaa (Matt. 5–7), joka osoittaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Surun hetkellä tai syyllisyyden vaivatessa voi keskittyä Raamatun lohdullisempiin kohtiin (esim. itselleni on ollut tärkeä tässä Roomalaiskirje).

3. Yliopistossa ja akateemisessa tutkimuksessa taas keskitytään enemmän Raamatun nyansseihin ja vaikkapa kirjojen keskinäisiin eroavaisuuksiin.

4. Jokainen meistä tulkitsee lukiessaan Raamattua mm. oman elämänkokemuksen näkökulmasta ja siinä mielessä tulkintamme voivat erota toisistaan. Joskus Raamattua voidaan tulkita myös väärin ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi hengellisen väkivallan välineenä. Yksi hyvä harhaopin määritelmä onkin se, että se muistuttaa hengellistä tai johtaa siihen väkivaltaa. Esim. jonkin kristillisen lahkon johtaja voi tulkita Raamattua sillä tavoin, että se palvelee johtajan omia etuja ja orjuuttaa muita seurakuntalaisia. Kaikki Raamatunkaan opettajat ja siihen vetoavat eivät todellisuudessa ole siis Jumalan asialla.

5. Raamatun oikea tulkinta vapauttaa ihmisen peloista ja ahdistuksesta hyvään ja turvalliseen elämään, jossa ihminen voi vaeltaa Jumalaan luottaen ja lähimmäistään rakastaen. Turhaan ei Uudessa testamentissakaan puhuta terveestä opista. Luterilaisuudessa on myös ajateltu, että esim. tunnustuskirjat (http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/) voivat auttaa Raamatun ymmärtämisessä, vaikka kaikkein parasta onkin ”juoda suoraan lähteestä” eli lukea itse avoimin ja kyselevin mielin Raamattua.

Eikö paavi ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan?

Nimimerkki ”Ihmeellistä” kysyy: ”Uutisten mukaan paavi on sanonut, ettei Jumala ole taikuri. Siis ei usko Kaikkivaltiaaseen? Miten on Suomen (ev.lut) kirkon kanta? Onko tässäkin tapauksessa Raamattu hylätty?”

Vastaus:

Kysyjä ilmeisesti viittaa paavin lausuntoon ”Kun luemme maailman synnystä Raamatun luomiskertomuksesta, otamme riskin kuvitella, että Jumala olisi taikuri. Että hänellä on taikasauva, jolla hän voi tehdä mitä vain. Mutta asia ei ole niin” (http://www.hs.fi/tiede/a1305891874983). Lainaus on otettu yhteydestä, jossa paavi puolustaa evoluutio- ja alkuräjähdysteoriaa. Hän toteaa, että ne eivät ole ristiriidassa Jumala-uskon kanssa.

Samassa jutussa paavi jatkaakin: ” ”Luonnon evoluutio ei ole ristiriidassa luomisteorian kanssa, sillä evoluutio edellyttää kehittyvien asioiden luomista. Hän loi ihmiset ja on sallinut heidän kehittyä omien lakiensa mukaan.” Paavin tarkoituksena ei siis ollut kieltää Jumalan kaikkivaltiutta, vaan lähinnä puolustaa niin kristillistä luomiskäsitystä sekä moderneja luonnontieteen näkemyksiä.

Mielestäni tuo taikurivertaus ei ollut ehkä täysin onnistunut, mutta itse asiasta olen paavin kanssa täysin samaa mieltä. En näe ristiriitaa kristillisen luomiskäsityksen ja modernin luonnontieteen välillä. Uudet luonnontieteen löydöt ja niihin perustuvat teoriat antavat meille erittäin tärkeää tietoa Jumalan luomasta maailmasta ja voimme niiden näkökulmasta myös tehdä mielenkiintoisia pohdintoja esim. luomiskertomuksiin liittyen (ks. esim. http://www.areiopagi.fi/2014/12/nelja-nakemysta-siita-oliko-aadam-oikeasti-olemassa/).

Miten kirkonkellot toimivat?

Matti K. kysyy: ”Onko Espoon kirkkojen ja kappeleiden kirkonkellot automatisoituja? Painaako suntio nappia vai miten ne toimivat? Soitetaanko kelloja enää missään perinteisesti käsin narusta kiskomalla?”

Vastaus:

Dr. Evl kääntyi Tapiolan seurakunnan ylivahtimestari Antti Ruuskasen puoleen. Hänen mukaansa Espoossa kirkkojen ja kappelien kellot toimivat soittolaitteella. Osa soitoista on automatisoitu päivän ja kellonajan mukaan. Osa soitoista taas soitetaan nappia painamalla (esim. messun loppukellot). Antin mukaan Otaniemen kappelissa oli vielä 2006 narusta vedettävät kellot, mutta ne korvattiin sähköisellä järjestelmällä vuonna 2006.

Dr. Evl löysi hartiavoimin vedettävistä kelloista oheisen jutun http://yle.fi/uutiset/saynatsalon_kirkonkellot_soivat_viela_hartiavoimin/6882484

Säynätsalossa Jyväskylän seurakunnassa sellaiset ovat siis vielä ilmeisesti käytössä, mutta ne alkavat olla tosiaan katoava luonnonvara.