Nimimerkki ”Risti ylpeästi kaulassa” kysyy: ”Tyhjä risti on meille luterilaisille tärkeä symboli, mutta miksi Jeesuksen ´uhraaminen´ eli ristikuolema oli tarpeellinen? Eikö Hän olisi voinut elää opettaen ihmisiä, kuolla luonnollisesti ja sitten nousta kuolleista? Eikö jo Jumalan astuminen maan päälle ole tarpeeksi suuri uhri?”
Vastaus:
”Risti ylpeänä kaulassa” kysyy erinomaista ja vaikeaa kysymystä. Meille ihmisille on luontaista ajatella, että mitä vähemmän kärsimystä ja vastoinkäymisiä elämässä tulee vastaan, sitä parempi. Meidät kristityt onkin kutsuttu lievittämään ja ehkäisemään kärsimystä parhaamme mukaan. Kärsimyshän kuuluu olennaisena osana nimenomaan langenneeseen ja pahaan maailmaan, eikä optimaaliseen ideamaailmaan, paratiisiin tai tulevaan Kristuksen luomaan uuteen maahan ja taivaaseen. Jos maailmassa ei olisi pahuutta, ei maailmassa olisi kärsimystäkään. Pahuus ja kärsimys kietoutuvat toisiinsa. Joskus Jumala myös perkaa meidän ihmisten itsekkyyttä, ylpeyttä ja pahuutta kärsimyksen kautta. Joskus kärsimys taas jää täysin mysteeriksi ja tuntuu täysin kohtuuttomalta.
Monien hyvistä aikomuksista huolimatta langennut maailma ei yksinkertaisesti näytä pääsevän täysin eroon kärsimyksestä tämän elämän aikana, vaikka kärsimystä pystytäänkin lievittämään. Juuri tämän langenneen maailman ja sen ihmiset Jumala halusi pelastaa. Siksi Jumala itse syntyi elämään ihmiselämää ja kokemaan sen vastoinkäymisiä karuimmassa muodossaan langenneeseen maailmaan ja sen keskelle.
Luterilaisen teologian mukaan meidän ihmisten olemus ja teot ovat niin synnin ja pahuuden vaurioittamia, että ne väistämättä vaativat erittäin suurta rankaisua, sovitusta ja vapautusta. Syntien sovitukseen lopullisella tavalla ei riitä Vanhassa testamentissa kuvatut eläinuhrit. Synnin ja pahuuden lopulliseen kukistamiseen ei riitä edes Jumalan astuminen maan päälle tai Jeesuksen opetustoiminta. Synti on turmellut niin pahoin ihmisen suhteen Jumalaan ja toisiin sekä myös luomakunnan, että siihen vaaditaan kosmisen luokan uhri ja sovitus. Vain kosminen ja äärettömän suuri uhri voi vapauttaa koko luomakunnan pahuuden vallasta.
Koska uhrin täytyy olla kosminen ja koko maailmankaikkeutta koskettava, sen voi tehdä vain Jumala. Juuri tämän takia Jeesus, jossa yhdistyy ainutlaatuisesti todellinen Jumala ja todellinen ihminen, syntyi kärsimään ihmisten puolesta. Vain Hänessä kosminen uhri oli mahdollinen. Hän kantoi meidän jokaisen synnin – niin sinun kuin minunkin – ja siitä johtuvan syyllisyyden ristille. Vain tätä kautta oli mahdollista päästä eroon Jumalan rangaistuksesta syntisiä ja pahoja kohtaan. Kristuksen kautta ihmisen ja Jumalan välinen yhteys on eheytynyt ja vain sen takia mekin olemme päässeet taivasten valtakuntaan ja voimme tulevassa täydellisessä elämässä kävellä taivaallisen paratiisin porteista sisään. Kristuksessa ja hänen sovituskuolemassaan ja ylösnousemuksessaan tapahtunut kosminen sovitus on avannut meille taivaan portit.
Tämä toimintatapa kertoo jotain olennaista ja samalla salattua Jumalasta. Vaikka Jumala olisikin voinut todennäköisesti sormia napsauttamalla poistaa pahuuden maailmasta, hän jostain meille salatusta syystä päätti toimia toisin. Ehkä Jumalalla on jokin korkeampi päämäärä, jota kärsimyskin palvelee, vaikka meidän onkin joskus vaikea löytää kärsimyksestä mitään mieltä. Tai sitten kärsimys ja siihen liittyvä Kristuksen lohdutus ja omat koettelemukset vain kertovat jotain olennaista Jumalasta: Hän on jotain muuta kuin meidän vajavaiset ajatuksemme. Jumalan kapasiteettihan on niin suuri, että emme edes täysin ymmärrä luomakunnan toimintaa. Miten sitten voisimme ymmärtää ja selvittää kärsimyksen ongelman (vrt. Job)?
Toivottavasti sait tästä vastauksesta jotain hengellistä evästä ja pidät jatkossakin ristin kaulassa Kristuksesta kerskaten!