Nimimerkki: ”Mikä on humpuukia?” kysyy: ”Nikean uskontunnustuksen mukaan Jeesus on ”tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu”. Kirjassaan 10 käskyä kirkolle (s. 122-124) Kai Sadinmaa väittää, että käsitys Jeesuksen jumaluudesta päätyi kirkon oppiin, koska se palveli keisari Konstantinuksen poliittisia päämääriä. Palvovatko kristityt alkuperäisen Jeesuksen sijasta halpaa poliittista kompromissia, kuten Sadinmaa väittää, vai ovatko Sadinmaan väitteet humpuukia?”
Vastaus:
On totta, että kirkon historiassa myös maalliset hallitsijat ovat yrittäneet sotkeutua kirkon päätöksentekoon ja saada aikaan oman vallan tai esimerkiksi valtakunnan ykseyttä tukevan päätöksen. Tästä löytyy esimerkkejä niin varhaisesta kirkosta kuin esimerkiksi reformaationkin ajalta. Eri asia on kuitenkin se, missä määrin hallitsijat ovat tässä onnistuneet. Niin varhaisessa kirkossa kuin vaikkapa reformaation aikana kirkolla ja etenkin sen johtajilla on ollut merkittävä rooli opin muotoilussa.
Jotta pystyttäisiin arvioimaan, onko mainitsema kohta ”tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu” ennen kaikkea poliittinen päätös (tai ”halpa poliittinen kompromissi”) vai teologinen päätös, on syytä pohtia väitteen oikeellisuutta Raamatun valossa. Oppia ei tietenkään sellaisenaan löydy Raamatusta, mutta eri tekstikohtien perusteella voidaan kuitenkin saada asiaan osviittaa. Raamattu on tärkeä senkin vuoksi, että kirkko on käyttänyt sitä aina päätöksenteon lähteenä etenkin opillisissa kysymyksissä.
Vahvin todiste Nikean uskontunnustuksen määritelmälle löytyy Johanneksen evankeliumin ensimmäisestä luvusta, jossa todetaan mm. seuraavaa (huom. Sana-termi viittaa Kristukseen): ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala – – Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalleen antaa. – – Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut tuntemaan hänet.” Myös mm. Johanneksen evankeliumin neljännessätoista luvussa Jeesus kertoo identifioi itsensä Isään eli Jumalaan.
Näin ollen vuonna 325 pidetyssä Nikean kirkolliskokouksessa muotoiltiin raamatullinen näkökulma Jeesukseen ja se päätyi Nikean uskontunnustukseen. Siten Nikean uskontunnustusta voidaan pitää oikeaoppisena, eikä ”halpana poliittisena kompromissina”.