Dr. Evl -

Tag Archives

2 Articles

Koskevatko Vanhan testamentin käskyt kristittyjä

Nimimerkki: ”Eivätkö käskyt riitä?” kysyy ”Monet viittaavaat Vanhaan testamenttiin perustellessaan sitä, mitä ei saa tehdä. Eikö kymmenen käskyä ole riittävä ohjenuora?”

 

Vastaus:

 

Hyvä kysymys. Vanhan testamentin ja etenkin viiden Mooseksen kirjan käskyjä ei tule ottaa sellaisenaan nykypäivään. Ne ovat suojanneet Israelin kansaa silloisessa tilanteessa ja maailmassa, joka poikkeaa monessa suhteessa omastamme ainakin täällä pohjolassa. Suuri osa viiden Mooseksen kirjan (eli pentateukin) käskyistä liittyvät muinaisen Israelin tilanteeseen. Käskyt koskivat tuolloin esimerkiksi sitä, miten uhrieläinten kanssa toimitaan, miten vältytään spitaalilta, miten rangaistaan rikkomuksista jne.

 

Juutalaiset toki noudattavat näitä käskyjä edelleen – ainakin joiltain osin. Sen sijaan meitä (pakana)kristittyjä eivät Mooseksen lait enää samassa mitassa koske. Esimerkiksi Uuden testamentin teksteistä käy ilmi, että kristittyjen ei tarvitse ympärileikata itseään. Lisäksi Uudesta testamentista käy ilmi se, että Jeesus oli viimeinen ja täydellinen uhri, jonka takia ei uhrieläimiä enää tarvita.

 

Kuitenkin tuo kymmenen käskyä on otettu myös kristittyjen ohjenuoraksi sen takia, että ne suojelevat edelleen niin Jumala-suhdettamme kuin ihmisiäkin. Niissä on ajatonta viisautta sen suhteen, miten Jumala edellyttää meidän suhtautuvan Häneen ja toisiimme. Kymmenen käskyä – samoin kuin muukin Jumalan laki – voidaan tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn: ” Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark. 12:30-31)

 

Vanhaa testamenttia ei kuitenkaan kannata missään nimessä väheksyä. Suosittelen edelleen kaikille kristityillekin myös Pentateukin lukemista. Se sisältää edelleen Jumalan sanaa, vaikka kaikki määrärykset eivät siitä enää meidän tilannettamme koskekaan.

Mitä ajatella ”Vanhasta” ja Uudesta testamentista?

Kaisa kysyy seuraavaa:

”Minulla on se käsitys, että Vanha testamentti on kirjoitettu ennen Jeesuksen syntymää ja Uusi testamentti hänen jälkeensä eli on ajallisesti uudempi. Ja sellainenkin mielikuva minulla on, että kun kirkon ns. konservatiivisiipi viittaa toimintalinjauksissaan Raamattuun, he viittaavat nimenomaan Vanhan testamentin teksteihin. Löytyykö sieltä heille riittävän vanhoillisia ja patriarkaalisia tekstejä? Miten sinä Dr. Evl lyhyesti luonnehtisit VT:n ja UT:n eroja?”

 

Vastaus:

Kaisa, kiitos hyvästä teologisesta kysymyksestä. Olet oikeassa. Vanhasta testamentista on ollut mm. erilaisia hepreankielisiä tekstikokoelmia ja jopa kuuluisa kreikankielinen käännös eli Septuaginta jo ennen Jeesuksen syntymää. Uuden testamentin vanhimmat tekstit eli Paavalin kirjeet on taas kirjoitettu noin 20–30 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Uusi testamentti on siten ajallisesti uudempi kuin Vanha testamentti.

Joskus Uuden ja Vanhan testamentin välille on myös pyritty rakentamaan keinotekoista kuilua. Termi ”Vanha” testamentti ei ole siinä mielessä onnistunut nimitys, että se viittaa Vanhan testamentin teksteihin jollain tapaa vanhentuneina. Kuitenkin niin Vanhan kuin Uuden testamentinkin tekstit ovat kristityille pyhiä kirjoituksia.

Siten Raamattua tulisi tarkastella pyhänä kirja kokoelmana, jossa Uusi testamentti on luonteva jatko Vanhalle testamentille. Toisaalta on hyvä muistaa, että esimerkiksi viidessä Mooseksen kirjassa mainitut säädökset juutalaisille eivät koske kaikilta osin  ”pakana”kristittyjä eli esimerkiksi meitä suomalaisia luterilaisia. Ennemmin ne ovat kuuluneet olennaisena osana juutalais(-kristillis)een elämään siihen asti, kun ensimmäisenä helluntaina alkoi näkyvällä tavalla pelastavan kristillisen kirkon aika, joka koskee myös pakanoita. Uuden testamentin kirjoihin kuuluvissa Apostolien teoissa esimerkiksi käsitellään sitä, missä määrin juutalainen laki koskee kristittyjä.

Dr. Evl:n kokemusten mukaan kirkon konservatiivisiipi ei niinkään viittaa argumenteissaan Vanhaan testamenttiin, vaan ennemmin Uuteen testamenttiin ja sen säädöksiin. On myös vaikea sanoa, kumpi tuntee Raamatun paremmin: konservatiivit vai liberaalit. Dr. Evl:n kokemusten mukaan etenkin maallikkokonservatiivit haluavat olla usein Raamatulle uskollisia ja siksi vetoavat siihen. Sen sijaan yliopistossa on runsaasti Raamattua ammatikseen tutkivia liberaaleja, jotka tuntevat esimerkiksi erittäin hyvin Raamatun tekstien syntytaustan. On siis vaikea sanoa, kuka tai mikä ryhmä tulkitsee Raamattua parhaiten. Tähän liittyen on myös syytä muistaa, että Raamattua tutkitaan runsaasti tieteellisillä metodeilla ja vielä runsaammin luetaan pyhänä kirjana. Raamattuakin voi siis lukea hieman eri näkökulmista.

Dr. Evl ei selvyyden vuoksi halua toimia kummankaan siiven eli konservatiivien tai liberaalien edustajana, vaan haluaa ennemmin käsitellä asiat asioina. Dr. Evl:n mukaan kirkossa kannattaisikin pyrkiä aktiivisemmin eroon ihmisten tai ihmisryhmien kategorisoinneista. Uskoisin, että voisimme päästä lähemmäs totuutta silloin, kun pyrkisimme siihen avoimin mielin – ilman halua muodostaa samanmielisten kuppikuntia tai vastaavasti halveksia eri tavoin ajattelevia.