synti arkistot - Dr. Evl

Miksi parannussaarnat eivät puhuttele, enkä pääse eroon huonoista tavoista?

”johan” kysyy: ”Miksi parannus saarnat eivät puhuttele minua, enkä jaksa luopua huonoista elämän tavoistani?”

Vastaus:

Tämä onkin hyvä, vaikea ja samalla hyvin mielenkiintoinen kysymys, jota voi lähestyä monesta näkökulmasta. Ongelmaasi voisi tarkastella esimerkiksi psykologisesta näkökulmasta. Välttääkseni ”keittiöpsykologin” leimaa ja pysyäkseni omassa lestissäni tarkastelen tätä kuitenkin teologisesta ja ehkä hieman filosofisestakin näkökulmasta.

Yksinkertaisin selitys ongelmallesi voisi ehkä olla se, että kuulemasi parannussaarnat ovat olleet huonoja: ne eivät esimerkiksi ole osanneet motivoida ja kannustaa oikealle ja pyhälle tielle. Sinun ehkä kannattaakin pohtia sitä, tekevätkö kuulemasi parannussaarnat sinulle hyvää vai vaikeuttavatko elämää. On tärkeää nimittäin muistaa, että oikea kristillinen opetus johtaa mm. armon, anteeksiannon ja hyvyyden kokemiseen sekä syvempään ymmärrykseen. Turhaan ei myöskään Uudessa testamentissa puhuta terveestä opetuksesta. Hyvä kristillinen opetus ei johda lopulta ahdistukseen, vaan iloon ja rauhaan.

Toinen mahdollinen ja varmasti kinkkisempi juttu onkin sitten se, että kärsit ongelmasta, jota esim. antiikin filosofit kutsuivat akrasiaksi tai tahdon heikkoudeksi. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että ihmisellä ei ole kykyä tai voimaa vaikuttaa elämäänsä, vaikka he tietäisivätkin esimerkiksi jonkin tietyn tavan elää olevan parempi. Esimerkiksi tupakoija jatkaa tupakoimista, vaikka tietää sen olevan itselle ja muille vahingollista. Tämä ongelma vaivaa varmaan jokaista ihmistä jossain elämän vaiheessa. Kukaan meistä tuskin aina toimii sen mukaan, mikä olisi rationaalisesti paras vaihtoehto.

Jopa apostoli Paavali mahdollisesti kärsi tästä ongelmasta:

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:14–25; KR-92).

Ongelmaksi akrasia tai tahdon heikkous tulee kunnolla silloin, kun se haittaa pahasti omaa tai muiden elämää. Tällainen tilanne voi esimerkiksi syntyy silloin, kun esimerkiksi tekee itselleen tai muille pahaa, vaikka tietää sen vääräksi. Silloin apua ongelmaan on hyvä etsiä esimerkiksi psykologian asiantuntijalta tai myös luterilaisten seurakuntien työntekijöiltä – riippuen siitä, onko ongelma ennemmin ns. maallinen vai hengellinen.

Itsekin olen aika ajoin kamppaillut elämäni aikana akrasian tai tahdon heikkouden kanssa. Silloin nimenomaan edellä mainitusta apostoli Paavalin kirjoittamasta Raamatun kohdasta on ollut hyötyä ja lohtua. Voimia ja siunausta haastavassa tilanteessa johanille.

Onko Sami Yusufin musiikin kuuntelu syntiä?

Nimimerkki ”sami yosuf fani”; kysyy: ”Kuun lopulla olisi hieno ja harvinainen Sami Yosufin konsertti. Mutta jos kerran Shrekin katsominen on jollekulle syntiä, niin onko Sami Yousufin konsertti syntiä? Yosuf kun on muslimi ja ystävyyden, toivon ja Africa Aidin lisäksi laulaa myös islamista ja Allahista. Saako kristitty mennä sellaiseen konserttiin?”

Vastaus:

Mielestäni en kyllä sanonut mitään sen suuntaista, että Shrekin katsomisen voisi tulkita synniksi. En kovin paljon tunne Sami Yusufin musiikkia (jos sitä tarkoitit), mutta en pitäisi konserttiin osallistumista syntinä, jos siellä ei tule palvoneeksi jotain toista jumalaa tai olentoa kuin kolmiyhteistä Jumalaa. Ehkä se suurin kysymys, onkin se oletko menossa kuuntelemaan hyvää musiikkia vai palvomaan jotain toista jumalaa. Itse kuuntelin hieman hänen musiikkiaan ja ihan hyvältä kuulosti musiikillisesti sanoja tarkemmin analysoimatta. Hän myös mm. lauloi rauhasta ja ihmiskunnan ystävyydestä, mikä on enemmän kuin kannatettavaa myös kristillisestä näkökulmasta – etenkin näinä sotaisina aikoina.

Onko Shrekin katsominen syntiä ja miten voin vapautua synnistä?

Nimimerkki: ”hans välimäki” kysyy: ”Onko Shrek Raamatullisesti oikein? Onko sen katsominen – ja siitä nauttiminen – syntiä? Kuinka pääsen synneistäni eroon, jos on? Auta, Dr. Evil!”

Vastaus

Täytyy heti alkuun myöntää, että ei olisi tullut mieleeni, että Shrekin katsominen olisi syntiä. Minun olisi helpompi vastata, jos voisit hieman tarkentaa Hans kysymystäsi. Mikä Shrekissä on mielestäsi syntiä?

Entä miten sitten ylipäätään päästä synneistä eroon? Tämä on myös haastava kysymys, mutta siihen voin paremmin vastata? Kirkon käsityksen mukaanhan synti on ikään kuin ihmisolemuksessa oleva tauti: teemme usein tietämättämme, tahtomattamme tai sitten tieten tahtoen syntiä. Toisin sanoen pahat ja syntiset teot ovat ikään kuin oireita varsinaisesta taudista eli synnin syövästä, joka on jokaiseen ihmiseen tarttunut ja jonka takia me myös olemme kuolevaisia. Kukaan meistä tuskin on Kristusta lukuun ottamatta niin täydellinen, että voisi sanoa rakastavansa lähimmäistään niin kuin itseään ja Jumalaa yli kaiken? Itsekkyys ja oma napa ovat meitä liiankin lähellä.

Jotta voisimme taistella meissä olevaa syntiä vastaan, tarvitsemme korkeamman voiman eli Jumalan apua. Jumala on antanut meille esimerkiksi Raamatun, joka johtaa meidät pyhyyden tielle. Raamatun sanasta esimerkiksi saamme tietää, millaista on hyvä ja pyhä elämä sekä millainen on Jumala.

Raamatun sana sekä näkyvät armonvälineet eli kaste ja ehtoollinen välittävät meille uskon, toivon ja rakkauden sekä läheisen yhteyden kolmiyhteiseen Jumalaan eli Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Armonvälineiden kautta Jumalalta saamamme usko, toivo ja rakkaus myös pyhittävät meitä ja perkaavat pois meihin tarttunutta syntiä.

Itse asiassa kristityssä syntiä ja pahuutta vastaan taisteleekin itse Jumala, joka antaa voimaa myös tehdä hyvää. Toisin sanoen kolmiyhteinen Jumala voi vapauttaa meidät pahuuden kierteestä ja tämän hän tekee kirkkonsa kautta. Kirkkohan eli kristittyjen yhteisö nimittäin julistaa Raamattuun perustuvaa Jumalan sanaa, kastaa, opettaa ja jakaa ehtoollista sekä tekee moninaisia hyviä tekoja (mm. avustaa köyhiä). Kirkon voimana, viisautena ja moottorina toimii näissä tärkeissä tehtävissä itse Pyhä Henki. Me voimme omilla vajavaisilla kyvyillämme edistää arjessamme Jumalan valtakunnan ja hyvyyden toteutumista, mutta kasvun voi antaa vain Jumala.

Näin ollen meidän kristittyinä tulee taistella niin itsessä kuin maailmassa olevaa pahuutta ja syntiä vastaan. Voimaa ja viisautta saamme siihen Jumalalta ja hänen armonvälineistään. Lopullisesti pyhyytemme täydellistyy kuitenkin vasta tulevassa täydellisessä elämässä. Tässä ajassa joudumme vielä taistelemaan itsessämme ja maailmassa olevaa pahuutta ja syntiä vastaan. Sen vuoksi me myös tarvitsemme tässä ajassa myös Jumalan anteeksiantoa pahuutemme eli syntimme sekä pahojen tekojemme takia. Rakkautemme lähimmäistämme ja Jumalaa kohtaan ei ole vielä nimittäin täydellistynyt, vaan se on usein edelleen synnin, pahuuden ja itsekkyyden tahraamaa.

Meissä jäljellä olevista synnin rippeistä huolimatta, voimme käydä taistelua pahaa vastaan rohkein mielin. Kristus nimittäin voitti jo synnin, kuoleman ja kaiken pahan vallan ristillä ja ylösnousemuksellaan. Voitto on siis jo varma, mutta se täydellistyy vasta tulevassa elämässä. Sen vuoksi voimme myös rohkeasti, iloisesti ja hyvin mielin elää tätä elämää tehden hyvää sekä nauttien Jumalan luomakunnasta ja arjen pienistä iloista!

Pääsiäisen ja ylösnousemuksen iloa jo nyt paaston keskellä toivottaen,

Dr. Evl (ei siis Dr. Evil, joka on tutumpi Austin Powers elokuvista 😉

Onko tupakointi syntiä?

Nimimerkki ”Ohikulkija” kysyy: ”Ohitin Helsingin asematunnelissa pari Jehovan todistajaa kauppaamassa lehtiään. Katseeni kiinnittyi otsikkoon, jossa luvattiin kertoa, mitä mieltä Jumala on tupakoinnista. Vastauksen voi tietysti arvata. Saako luterilainen sauhutella, vai onko tupakointi syntiä?”

Vastaus:

Etenkin menneinä vuosina tupruttelijoita löytyi runsaasti papistonkin keskuudesta. Nykyään tupruttelu on onneksi laskeva trendi etenkin pääkaupunkiseudulla – varmaankin suurelta osin tiukemman tupakkalain takia. Itse en näe tupakoinnissa mitään viisasta. Tunnen monta ihmistä, jolle tupakanpoltto on aiheuttanut terveydellisiä ongelmia ja siitä on nikotiinin takia ollut äärimmäisen vaikea päästä eroon.

Tupakkayhtiöt toimivatkin mielestäni edesvastuuttomasti myydessään sellaista tuotetta, joka vahingoittaa kiistattomasti terveyttä ja aiheuttaa samalla vakavaa riippuvuutta. Tupakointi ei myöskään tuhoa ainoastaan ihmisen omaa terveyttä, vaan passiivisesti myös lähellä olevien ihmisten terveyttä. Itse olen monta kertaa harmitellut keskustassa tupakoivien käytöstä: tupakkaa poltetaan usein tavalla, jolla itse ei voi mitenkään välttyä haitalliselta tupakansavulta. Koska tupakka siis vaarantaa tupakoijan oman ja muiden terveyden ja orjuuttaa ihmisiä, on vastaus aika selvä: mielestäni tupakointi on syntiä. Ei se varmastikaan maailman pahin synti ole, mutta vuosien mittaan tupakoinnin ikävät vaikutukset kumuloituvat ja näkyvät yhä selvemmin. Kyse on myös järjestä. Onko järkeä vuosikymmenten polttamisella kuluttaa kymmeniä tuhansia tupakkaan, joka vahingoittaa omaa ja mahdollisesti muiden terveyttä? Eikö rahoja kannattaisi käyttää järkevämmin?

En tiedä, kuinka paljon Jehovan todistajat kontrolloivat jäsentensä tupakointia. Luterilaisissa seurakunnissa ei käsittääkseni tupakointiin juurikaan kiinnitetä huomiota. En ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen, jossa tupakoivaa olisi moitittu. Seurakuntaan ja sen toimintaan ovatkin tervetulleita niin tupakoivat kuin tupakoimattomatkin. Kirkon jäsenyys ja pelastettujen joukkoon kuuluminen ei edellytä synnittömyyttä, vaikka paremmaksi ihmiseksi pyrkiminen ja oman syntisyyden tiedostaminen onkin enemmän kuin suositeltavaa.

Antaako Jeesus anteeksi myös ne synnit anteeksi, joita ei itse tunnista?

Nimimerkki Toivo kysyy: Pelastuuko uskosta Jeesukseen, vaikka ei kaikkia syntejään synniksi tunnistaisi eikä niitä ymmärtäisi katua?

Vastaus:

Yleensä vääryyttä tehdessämme omatunto kolkuttaa. Näin ei kuitenkaan läheskään aina käy. Olen itse sitä mieltä, että kukaan tuskin tietää kaikkia rikkomuksiaan. Osaatko esimerkiksi sanoa, milloin et ole tai olet rakastanut Jumalaa yli kaiken tai lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Vaikka jotain osviittaa voimme esim. omantunnon ja vaikkapa kymmenen käskyn valossa saada siitä, mitä käskyä tai käskyjä olemme rikkoneet, on selvää, että osalle rikkomuksistamme olemme myös sokeita. Meillä ihmisillähän on myös paha tapa usein selitellä etenkin pieniä rikkomuksiamme parhain päin. Suuri osa meistä on armollisempi itseään kuin muita kohtaan. Esimerkiksi yhdessä jumalanpalveluksissamme luettavista synnintunnustuksistakin (nro 705) rukoillaan myös niiden syntien puolesta, jota emme tunnista: ”Sinä näet kaiken väärän, senkin, mitä itse en näe.”

On myös hyvä muistaa, että synti on jotain paljon syvempää kuin pelkät pahat teot. Synti on tarttunut jokaisen meidän olemukseen, eikä kukaan meistä ole pahalle immuuni. Pahat teot ovat vain seurausta meissä kaikissa olevasta pahuudesta. Tämä on hyvä tiedostaa ja se on myös tärkeä askel Jumalan armon kokemiselle sekä paremmaksi ihmiseksi kehittymiselle. Kristus ei olekaan sovittanut vain pahoja tekoja, vaan hän vapauttaa meidät myös ihmisolemukseen pinttyneestä synnistä lopullisesti ylösnousemuksen päivänä.

Tässä elämässä me tosin joudumme vielä käymään taistelua niin omaa kuin maailmankin pahuutta vastaan. Jumala itse kuitenkin antaa sanan (=raamatun lukeminen, siihen perustuvan saarnan kuuleminen) sekä sakramenttien (=kaste ja ehtoollinen) kautta uskoa, toivoa ja rakkautta sekä voimaa taistella hyvyyden puolesta. Meidän myös kannattaa rukouksessa pyytää Jumalalta voimaa hyvän tekemiseen. Näin ollen hengellisen elämän hoitamisella on tärkeä merkitys pahuutta vastaan taisteltaessa.

Lopuksi on hyvä muistaa, että vaikka on hyvä olla omasta vajavaisuudestaan ja pahuudestaan tietoinen, etenkään omaltatunnoltaan herkän ihmisen ei kannata liiankaan neuroottisesti etsiä itsestään vikaa. Ihmiset ovat nimittäin itsekriittisyyden suhteen hyvin erilaisia: jotkut ovat liian itsekriittisiä ja jotkut taas eivät koskaan näe itsessään mitään vikaa. Kumpikin ääripää on huono. Viisas ihminen kulkee tässäkin kultaista keskitietä.

Sovittaanko Jeesuksen uhrikuolema vain juutalaisten synnit?

Nimimerkki/nimi ”Sepeteus” kysyy ”Essessä ollut Dr-evl:n selostama sovitusoppi osoitti, että hän on korkeasti oppinut teologi. Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että Jeesuksen uhrikuolemaa tarvitsivat vain juutalaiset, joiden uhrikäytännön Jeesus lopetti uhraamalla itsensä (ks. esim. Hepr.10). Meillä, ei juutalaisilla, jotka emme ole koskaan olleet sidottuja VT:n Tooraan, ei ole mitään tarvetta sovitusoppiin. Psalmit kertovat meille armollisesta Jumalasta kuten psalmi 23 kokonaisuudessaan, psalmi 16: 10-11: ´Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan. Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.´ Tai psalmi 103, joka antaa Jumalasta mahtavia lupauksia: ´Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.´ Mitä muuta me tarvitsemme?”

Vastaus:

Kysymys siitä, ketkä tarvitsivat Kristuksen uhrikuolemaa ja sovitusta on mielenkiintoinen. Se kuuluu myös aivan kristinuskon ydinkysymyksiin. Kristillisyydessä on yleensä ajateltu, että Kristuksen sovitus koski kaikkia – myös pakanoita. Martti Luther esimerkiksi näkee ensimmäisen kirkon olleen jo Edenin puutarhassa, jossa ihmiset palvelivat Jumalaa kunnioittamalla heille annettua ainoaa käskyä eli kieltoa olla syömättä hyvä ja pahan tiedon puusta. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmiset lankesivat Jumala-yhteydestä. Yhteys ei kuitenkaan katkennut täysin, koska Jumala ei hylännyt ihmisiä oman onnensa nojaan, vaan esimerkiksi antoi heille lupauksen tulevasta Messiaasta (ks. esim. Gen. 3:15). Samoin ihminen säilyi jossain määrin Jumalan kuvana (Gen. 9:6).

Tosin Genesiksen ensimmäisten lukujen ja myös nykytietämyksemme esim. ihmisen synnystä ja liikkeistä maan päällä perusteella voi olla mahdollista, että Edenin paratiisissa, joka kertomuksen mukaan sijaitsee nykyisen Irakin alueella, oli vain osa ihmisistä. Esimerkiksi kohdassa 2:7–8 puhutaan siitä, kuinka Jumala asetti luomansa ihmisen Eedeniin. Siinä ei siis mainita, että Jumala asetti esimerkiksi kaikki ihmislajit tai ihmiset Edeniin. Yhden mahdollisen teorian mukaan ihmiset siirtyivätkin noin 6000–7000 vuotta sitten Pohjois-Afrikasta, joka silloin kärsi ilmeisesti luonnonkatastrofista, hedelmällisemmälle seudulle eli Kaksoisvirran maahan (vrt. Edenin puutarha Eufratin ja Tigriksen varrella Gen. 2 mukaan), jossa maanviljelys ja sitä seurannut kulttuuri sai alkunsa. Myyttisellä kertomuksellakin näyttää olevan mielenkiintoisia yhteyksiä myös todellisiin historiallisiin tapahtumiin!

Näin ollen Edenissä olisi asunut vain osa ihmisistä. Tosin kertomuksen itsensä (ks. Gen. 2–3) valossa todennäköisemmältä näyttää kuitenkin se, että siinä Jumala näyttää siirtävän koko ihmisen (eli nykyihmisen?) Edenin puutarhaan. On kuitenkin huomattava, että Edenin puutarhasta karkotuksen ja ensimmäisen veljessurman jälkeen Adamin ja Eevan poika Kain näyttää pelkäävän maan päällä asuvia muita ihmisiä (ks. 4:14). Koskiko Jumalan lupaus tulevasta Messiaasta, joka murskaa pahan vallan (vrt. Gen. 3:15), vain esim. Adamia, Eevaa ja heidän jälkeläisiään (esim. Abelia ja Kainia) vai myös muita ihmisiä tai ihmislajeja? Oliko tosiaan niin, että lupaus Messiaasta koski myöhemmin vain juutalaisia (esim. Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia sekä heidän jälkeläisiään eli Israelin kansaa).

Itse ajattelen näistä huomioista huolimatta, että lupaus Messiaasta koski myös muita kuin juutalaisia. Onhan selvää, että muutkin kuin juutalaiset ovat ja olivat syntisiä sekä osallisia pahuudesta. Näin opettaa esim. maailmanhistoria. Sen vuoksi jokainen ihminen tarvitsee Messiasta eli sellaista, joka vapauttaa ihmiset pahan vallasta. Myös koko Uusi testamentti todistaa siitä, että Kristus on myös kuollut pakanoiden puolesta. Sanotaanhan esim. Apostolien teoissa (11:18): ”Tämän kuultuaan kaikki rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: ´Jumala on siis avannut pakanoillekin tien kääntymykseen ja elämään.”

Mielenkiintoinen on myös Uuden testamentin kertomus kanaanilaisesta naisesta, joka käy keskustelua Jeesuksen kanssa siitä, onko Häntä lähetetty vain Israelin vaan myös muiden kansojen takia (Matt. 15:28). On myös hyvä muistaa, että esim. Paavali oli lähetetty pakanoiden apostoliksi julistamaan Kristuksen sovitustyötä. Hänen mukaansa (Room. 5 ja erityisesti jae 18) yhden ihmisen teko teki kaikista syntisiä (vrt. Aadam) ja yhden teko riitti antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän (vrt. Kristus).

Vaikka Raamattu siten antaisi joidenkin kohtien perusteella mahdollisuuden ajatella, että Kristus oli tullut pelastamaan ennen kaikkea Israelin kansan kadonneita lampaita, on Raamatun koko sanoman valossa selvää, että ilosanoma Kristuksen sovituksesta kuuluu myös pakanoille. Näin ollen Kristus on myös meidän suomalaisten pakanakristittyjen Herra ja syntien sovittaja.

Lopuksi on todettava, että on hienoa, että olet Sepeteus löytänyt Raamatusta armollisen Jumalan!