Nimimerkki ”Etsivä” kysyy ”Miksi Jumala sallii pahan sodat, sairaudet? Jos Jumala on paholaista vahvempi, miksei Jumala jo nyt nujerra sitä? Mistä raamatun kohdista löytäisin tietoa siihen, että miksi Jumala sallii pahan?”

 

Vastaus:

Kysymys siitä, miksi kaikkivaltias ja hyvä Jumala sallii pahan. Tätä ns. pahan ongelmaa ovat teologit pohtineet vuosituhansien aikana. Myös Dr. Evl on kirjoittanut aiheeseen kuuluvan väitöskirjan. Yksioikoista vastausta pahan ongelmaan ei voi antaa. Dr. Evl voi kuitenkin antaa muutamia näkökulmia aiheeseen Raamatun ja luterilaisen teologian pohjalta:

 

  1. Ihmisen kapasiteetti suhteessa Jumalaan on vajavainen. Luojan ja luodun välillä vallitsee aina suuri ero suhteessa kapasiteettiin. Jobin kirjan viimeiset luvut (38–41) osoittavat, että ihminen ei pysty käsittämään kaikkea edes luomakunnan toiminnassa. Jos luomakunnan toiminta ylittää ihmisen ymmärryksen, miten ihminen voi ymmärtää Jumalan salattua puolta ja sitä, että Hän sallii pahuuden. Toki nykyisin on paremmat tieteelliset keinot ymmärtää luomakuntaa ja sen rakennetta. On kuitenkin selvää, että kaikkea ei ole vielä selvitetty, eikä yksikään ihminen voi mitenkään käsittää kaikkia yksityiskohtia luomakunnan toiminnassa. Ihmisen vajavaisen kapasiteetin takia viattomana kärsinyt Job joutuukin myöntämään: ”Sinä kysyit: ´Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?´ Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat liian ihmeellisiä.” Yleisesti ottaen Jobin kirja on paras kirja sellaiselle, joka pohtii Etsivän esittämiä kysymyksiä pahan ongelmasta.

 

2. Raamattu ei anna suoraa vastausta siihen, miksi Jumala salli pahuuden kiemurrella maailmaan. Raamatun muutamista kohdista (esim. Gen. 3; Joh. 8:44; Juud. 6; Ilm. 12) voidaan päätellä, että pahuus tuli maailmaan taivaasta langenneen Paholaisen kautta, joka yllytti (käärmeen kautta) Edenissä asuneet ihmiset rikkomaan Jumalan ainoaa käskyä vastaan. Niin Raamatussa kuin luterilaisessa teologiassakin on korostettu sitä, että Paholainen on Jumalaa heikompi. Koska Paholainenkin on kuitenkin Jumalan luoma olento (ja itse asiassa ollut aikoinaan kaikkein upein valon enkeli), myös hän on kaikkivaltiaalle Jumalalle alisteinen. Jumala kyllä tulee tuhoamaan Paholaisen vallan, mutta jostain meille tuntemattomasta syystä Jumala vielä antaa Paholaisen, synnin, pahan ja kuoleman vaikuttaa maailmassa. Jobin kirja muuten viittaa siihen, että Jumala käytti Saatanaa välineenään opettaakseen jotain olennaista itsestään ja siitä, miten käsittämättömän paljon suurempi Jumala on joka suhteessa verrattuna ihmiseen.

 

Raamatun ja luterilaisen teologian mukaan Jumala on kaikkivaltias ja langenneessakin maailmassa hän ohjaa luomakunnan ja ihmisten kulkua. Luterilaisen teologian mukaan Jumala ohjaa pahuuteen langenneita luotujaan ihmisten pelastukseksi ja oman kunniansa kirkastamiseksi. Tässä on myös teologinen vastaus pahan ongelmaan eli siihen, miksi kaikkivaltias ja hyvä Jumala sallii pahuuden: ihmistä paljon älykkäämpi ja suurempi olento voi kääntää pahan suuremmaksi hyväksi. Tähän viittaa myös Jeesuksen ristinkuolema. Jumalahan olisi voinut vapauttaa luomakunnan synnistä, pahuudesta ja kuolemasta myös esim. sormia napsauttamalla. Jostain syystä Jumala kuitenkin valitsi vapautuksen ennemmin oman tuskallisen kärsimisensä kautta. Jumala siis tahtoi lahjoittaa pelastuksen ihmisille oman kärsimyksensä kautta.

 

Myös muuten elämässä (monien kristittyjen kokemuksen mukaan) Jumala näyttää toimivan siten, että hän vie ihmisen kärsimyksen kautta voittoon. Näinhän myös Hanna todistaa kiitosvirressään: ”Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan.” (1. Sam. 2:6–8)

 

Kristityn elämän olennainen piirre onkin, että siihen kuuluu risti eli kärsimykset ja vastoinkäymiset sekä nöyrtyminen Jumalan edessä. Itse asiassa niiden kautta elämään voi avautua kaikkein suurimmat rikkaudet: Kristuksen suloinen armo ja lohdutus, joka kantaa kaikkien vaikeuksien keskellä. Toisaalta kaikkeen kärsimykseen ei kristittykään voi löytää mieltä ja se voi myös mennä kristityn käsityskyvyn yli. Maailmassa on olemassa sellaistakin pahuutta, jossa on vaikeaa nähdä mitään jalostavaa tai lohduttavaa. Sen vuoksi luterilaisessa teologiassa on myös korostettu, että vasta tulevassa täydellisessä elämässä vapaudumme kaikesta kärsimyksestä ja pahuudesta. Silloin oikeudenmukainen Jumala vaatii katumattomat ja paatuneet pahantekijät tilille pahoista teoistaan ja toisaalta itse lohduttaa paljon kärsineitä ja kerää heidän kyyneleensä, kuten Ilmestyskirjassa luvataan. Ehkä silloin saamme myös lopullisen vastauksen siihen, miksi Jumala salli pahuuden. Se kuitenkin on varmaa, että silloin Jumala on tuhonnut kaiken pahan vallan.

 

  1. Vaikka Jumala voi siis käyttää pahaa meidän pelastukseksi ja oman kunniansa kirkastamiseksi, meillä ei ole siihen lupaa. Me emme voi tehdä pahaa ja ajatella, että kyllä se kuitenkin kääntyy hyväksi tai Jumala kääntää sen hyväksi. Tästä Paavalikin varoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaajat väittävät meidän sanovan: ´Tehdään vain pahaa, niin saadaan aikaan hyvää!´ He kyllä saavat ansaitsemansa rangaistuksen.” (Room. 8:3). Ihminen ei voi siten leikkiä kaikkivaltiasta Jumalaa. Vain Jumala voi kääntää pahan hyväksi. Onkin terveellistä käsittää se, että me ihmiset olemme suuren ja mahtavan Jumalan luomuksia, joiden tehtäväksi on annettu lähimmäisenrakkaus, velvollisuuksiemme hoitaminen, rukoilu, Jumalan antamista hyvyyksistä nauttiminen jne. Oman aseman tiedostaminen niin luomakunnassa kuin Jumalankin edessä on avain terveelliseen ja hyvään elämään.