”Kaisa” kysyy: ”Kirkkomme on evankelisluterilainen kirkko. Mikä ihme sanahirviö! Miksei se voi olla pelkkä luterilainen kirkko?”
Vastaus:
On totta, että kirkkomme nimi saattaa hämmentää. Sen tausta palautuu 1500-luvulle ja etenkin Saksaan. Lutherin katoliset päävastustajat alkoivat nimittää Lutheria ja hänen kannattajiaan luterilaisiksi, koska tapana oli nimetä heresia eli harhaoppi sen johtajan mukaan. Luther itse olisi luonnollisesti halunnut käyttää jotain muuta termiä erona katolisiin. Hän suosi termiä evankelinen eli vapaasti käännettynä ilosanomallinen.
Myöhemmin myös muutkin katolisesta kirkosta eronneet protestanttiset ryhmät ottivat saman termin käyttöön. Evankeliset (vrt. protestanttiset) kirkkokunnat olivat kuitenkin hyvin erilaisia muun muassa opiltaan. Sen vuoksi esimerkiksi luterilaisista alettiin käyttää tarkempaa määrittelyä evankelis-luterilaiset. Näin ollen evankelis-luterilainen tarkoittaa sitä, että luterilaiset ovat luterilaisella tavalla evankelisiin kirkkokuntiin kuuluvia. Suomen evankelis-luterilainen kirkko tarkoittaa tätä luterilaisella tavalla evankelisten ryhmää Suomessa.
Nimen taustalla on siis historialliset seikat. Suomessa tälle historialliselle taustalle ollaan oltu hyvin uskollisia. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsissa luterilaisen kirkon nimi on lyhyesti Svenska kyrkan. On varmaankin totta, että Suomessakin kirkon nimi voisi olla ytimekkäämpi. Toisaalta itse näen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nimessä rehellissyyttä omasta alkuperästä ja historiallisten juurien arvostamista. Maailmassa on nimittäin paljon kirkkoja, jossa nimi ei välttämättä kerro lainkaan siitä, mitä kristillistä suuntausta kyseinen kirkko edustaa. Tästä ei voi ainakaan Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa syyttää. Itse ajattelen myös, että kirkkomme nimessä oleva termi ”evankelinen” muistuttaa hienosti siitä, mikä on uskomme ytimessä: ilosanoma Kristuksesta.