Dr. Evl
Kysy Dr EVL:ltäFacebook
Dr. Evl -
Dr. Evl

Tag Archives

3 Articles

Mikä yhdistää ja erottaa luterilaisia presbyteereistä?

Nimimerkki: ”Minkä Jumala yhdisti, sen teologiat erottaa” kysyy: 1)  ”Miten presbyteerien teologia eroaa luterilaisesta?  Saako luterilainen nauttia presbyteeriehtoollista, ja päinvastoin? Onko Suomessa presbyteerejä?”

 

Vastaus:

 

Presbyteerikirkot ovat luterilaisuuden tavoin reformaation myötä syntyneitä kirkkokuntia. Niiden juuret ovat ennen kaikkea Brittein saarilla. Presbyteerit painottavat opissaan samoja asioita kuin luterilaiset: mm. Jumalan kaikkivaikuttavuutta. En ole kovin tarkasti perehtynyt presbyteeriteologiaan, mutta eroavaisuuksiakin löytyy. Yksi ero luterilaisiin on se, että presbyteerien oppi-isä on useimmiten ranskalaissyntyinen Jean Calvin ja luterilaisten saksalainen Martti Luther.

 

Käytännössä toinen historiallinen eroavaisuus on siinä, miten Kristuksen ymmärretään olevan ehtoollisaineissa läsnä. Reformoidut kirkkokunnat (joihin presbyteeritkin kuuluvat) olivat luterilaisten kanssa eri mieltä lähinnä vain yhdestä ehtoolliseen liittyvästä opillisesta asiasta 1520-luvun lopulla. Reformoitujen mukaan Kristus on ehtoollisaineissa läsnä vain hengellisesti, kun taas luterilaisten mukaan Kristus on fyysisemmin tai konkreettisemmin (vaikkakin mystisellä) tavalla ehtoollisaineissa. Luterilaiset halusivat tässä pitäytyä tarkemmin tai konkreettisemmin Jeesuksen omiin sanoihin (”Tämä on minun ruumiini” jne.) kuin presbyteerit. Sen vuoksi luterilaiset ja reformoidut eivät muodostaneet kirkkoliittoa 1520-luvun lopulla.

 

Kuitenkin modernin ekumeenisen liikkeen myötä luterilaiset ja reformoidut ovat lähentyneet toisiaan. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko solmi vuonna 1956 ehtoollisyhteyden Skotlannin presbyteerisen kirkon kanssa (ks. http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/112F0A96C7F7B8E8C22570B5002A6F86?openDocument&lang=FI) eli tämän presbyteerikirkon jäsenet voivat osallistua ehtoollisellemme ja me taas voimme osallistua heidän ehtoolliselleen. Suomessa asuvien presbyteerien määrää en saanut selville, mutta kyse on todennäköisesti hyvin pienestä joukosta.

Paljonko maailmassa on luterilaisia?

Nimimerkki: ”Minkä Jumala yhdisti, sen teologiat erottaa” kysyy: ”Onko luterilaisuus laaja uskonto, paljonko luterilaisia on? Onko sitä missään muualla kuin Skandeissa ja Saksassa? Miksi se levisi juuri näille alueille, miksei muualle?”

 

Vastaus:

 

Luterilaisia on maailmassa reilut 70 miljoonaa. Luterilaisia löytyy ympäri maailmaa, mutta eniten meitä on Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Tällä hetkellä maailmassa on kristillisyyden osalta tapahtumassa painopisteen muutos. Eteläisellä pallonpuoliskolla kristillisyyden merkitys kasvaa kohinalla, kun taas länsimaissa sen merkitys on ohentunut. Tämä koskee myös luterilaisia. Esimerkiksi Etiopian luterilainen Yesus Mekane –kirkko on kasvanut hurjaa vauhtia viime vuosikymmenen aikana.

 

Luterilaisuus levisi ensimmäisenä 1500-luvulla Pohjois-Eurooppaan mm. luterilaisen kirjallisuuden, reformaatiosta johtuneen innostuksen sekä myös maallisten hallitsijoiden omien intressien myötä. Edelleenkin Pohjois-Eurooppa näyttäytyy hyvin luterilaisena, vaikka luterilaisuuden merkitys onkin viime vuosikymmeninä ohentunut. Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan luterilaisuus on siirtynyt etenkin saksalaisten maahanmuuttajien kautta etenkin 1800- ja 1900-luvuilla. Pohjois-Amerikassa on myös paljon pohjoismaalaisia ja sinne luterilaisuus on siirtynyt heidän kauttaan. Afrikkaan ja Aasiaan luterilaisuus on taas levinnyt mm. lähetystyön seurauksena.

Miten kirkkojen pelastuskäsitykset eroavat toisistaan?

Nimimerkki ”kyselijä” kysyy: ”Miten eri kirkkokuntien pelastuskäsitykset eroavat toisistaan (esim. ortodoksinen, katolinen ja luterilainen kirkko)? Pelastuuko ihminen kaikkien mukaan yksin armosta, Jeesuksen sovitustyön vuoksi?”

Vastaus:

 

Hyvä ja laaja kysymys, johon on mahdoton tässä vastata yksityiskohtaisesti. Karkean jaottelun mukaan voisi kuitenkin sanoa, että kaikki kirkkokunnat korostavat Jeesuksen armoa. Kirkkokunnat kuitenkin eroavat toisistaan sen suhteen, mitä se käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi luterilaisuudessa pelastusoppi on liittynyt läheisesti ajatukseen Jumalan kaikkivaltiudesta ja kaikkivaikuttavuudesta. Esimerkiksi Lutherin mukaan luodut olennot ovat aina jollain tapaa Luojansa vaikutuspiirissä. Hänen mukaansa ihmiset voivat tehdä (näennäisesti?) päätöksiä maallisen elämän alueella (esim. nousenko sängystä ylös ja menenkö töihin), mutta hengellisen elämän alueella he ovat konkreettisestikin Jumalan armon varassa: Pyhä Henki synnyttää uskon, toivon ja rakkauden sanan ja sakramenttien kautta siellä missä tahtoo.

 

Sen sijaan toista ääripäätä edustaa esimerkiksi helluntaiherätys, jossa korostetaan ns. uskonratkaisun tekemistä. Kyseisessäkin liikkeessä toki korostetaan Jumalan armoa, mutta siihen liittyen kasteen ja uskon välinen suhde on erilainen: helluntalaisilla uskon tulee edeltää kastetta; luterilaisilla kasteen taas uskotaan olevan uskon lähde.

 

Mitä tulee taas esimerkiksi katoliseen kirkkoon, sen painotukset ovat viime vuosikymmeninä lähentyneet esim. luterilaisia näkökulmia ja toisaalta luterilaisuudessa on alettu ymmärtää Pyhän Hengen tekemän uudistustyön merkitys pelastukselle. Esimerkiksi Katolisen kirkon katekismuksessa  (1992) todetaan, että ”Pelastus tulee yksin Jumalalta”, mutta äitikirkko välittää tuon pelastuksen (kohta 169). Lähentyminen luterilaisten ja katolisten kanssa välittyy hienolla tavalla myös asiakirjasta Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta (YJV, 1999):

 

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/DA1B501CC09E109FC22577AE002A3DD8/$FILE/Vanhurskauttamisjulistus.pdf

 

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/DA1B501CC09E109FC22577AE002A3DD8/$FILE/Yhteinen%20julistus%20vanhurskauttamisopista.pdf

 

Kyseisessä asiakirjassa mm. todetaan:
”Me tunnustamme yhdessä, että Jumala armosta antaa ihmiselle synnit anteeksi ja samalla vapauttaa hänet elämässään synnin orjuuttavasta vallasta ja lahjoittaa hänelle Kristuksessa uuden elämän.” (4.2./22.).

 

Luterilaisten ja ortodoksien pelastuskäsitysten välistä yhteyttä taas selventää ekumeniikan professori tutkimuksessaan Faith and Holiness. Yksi isoimmista kysymyksistä on ollut ortodoksien ja luterilaisten neuvotteluissa se, missä määrin (vai lainkaan) ja millä tavoin ihminen tekee yhteistyötä Jumalan kanssa pelastuksessa.