Nimimerkki ”Käskyt” kysyy: ”Miten kymmenen käskyä soveltuu nykymaailmaan? Monet alkuperäisitä käskyistä ovat vallitsevassa yhteiskunnassa miltei mahdottomia noudattaa. Esimerkkinä tästä käsky 3. Pyhitä lepopäiväsi. Millä tuota pyhittää jos oma toimeentulo on siitä kiinni, että on pakko työskennellä pyhäpäivinä. Tai vastaavasti työttömillä, joilla kaikki päivät ovat vapaita.”
Vastaus
Kiitos hyvästä teologisesta kysymyksestä. Mielestäni kymmenen käskyä soveltuu edelleen hyvin eettiseksi ohjeeksi. Esimerkiksi lepopäivän pyhittäminen tarkoittaa etenkin luterilaisuudessa sitä, että ihmisellä pitää olla aikaa myös Jumala-suhteen hoitamiselle. Koska yhteiskuntamme on (valitettavasti) liukumassa yhä enemmän siihen suuntaan, että sunnuntai menettää merkitystään pyhäpäivänä, on tosiaan hyvä kiinnittää huomiota siihen, mitä pyhittäminen tarkoittaa. Työ- ja lepopäivän voi pyhittää esimerkiksi lukemalla Raamattua, rukoilemalla, osallistumalla messuun, tekemällä laupeudentöitä jne. Seurakunnissa myös järjestetään messuja muulloinkin kuin sunnuntaiaamuisin: esim. viikolla (vrt. viikkomessut) ja viikonloppuiltaisin. Nykyisessä yhteiskunnassa pyhitettävän päivän valinta jääkin yhä enemmän yksilön harteille.
Toisaalta Jumala on luonut alun perin sapatin myös lepopäiväksi. Ihmisen levontarve onkin erittäin tärkeää. Ilman hengähdystaukoja työstä ihmiselämä muuttuu liian raskaaksi. Toisaalta ilman työtä elämästä katoaa jotain olennaista ja sekin taakka on raskas kantaa. Kohtuus työnteossa onkin se kultainen keskitie, joka on kirkon arvojen mukaista.
Meillä papeilla esimerkiksi on kohtalaisesti viikonlopputöitä. Silloin on tärkeää, että arkipäivinä voimme myös levätä, virkistäytyä jne. Minulle parasta ja toimintakykyä ylläpitävää irtiottoa työstä on uinti – jollekin muulle se voi olla jokin toinen asia. Ehkä tässä meille lohdun antaa Mestarimme ohje: ”Ja Jeesus sanoi heille: ´Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” (Mark. 2:27) Voimia ja siunausta työhösi, lepoosi ja pyhääsi.