Viivi Vaihtaja kysyy: ”Mietin uranvaihtoa, kun nykyinen työ on niin kuluttavaa. Papin työ kiinnostaisi. Missä pappeja koulutetaan? Kauanko opiskelu kestää?”
Vastaus
Papin työ on varmasti erilainen työ kuin moni muu työ ja harvinaisen monipuolinen. Seurakunnissa työskentelevillä papeilla ei esimerkiksi ole työaikaa, vaan töitä tehdään sitä mukaan, kun niitä tulee eteen. Papit eivät saa sen vuoksi esimerkiksi ylityökorvauksia tai viikonloppulisiä. Viikonloppuisin on pappien työtehtävinä on lähinnä ns. kirkollisia toimituksia (sis. mm. kasteet, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset) ja jumalanpalveluksien toimittaminen. Viikolla taas usein tehdään muita tehtäviä (esim. hoidetaan omaa työalaa, sielunhoitoa, kokouksia, toimituskeskusteluja, jumalanpalveluksien valmistelua jne.) ja kesällä työssä korostuu rippikoulutyö. Käytännössä töitä on joskus isompikin rykelmä kerralla ja joskus on vähän helpompaa.
Tutkimusten mukaan papit tekevät enemmän töitä kuin ns. n. 40 viikkotunnin normitöissä. Kuitenkin kohtuuteen on hyvä pyrkiä myös papin työssä, eikä seurakunnissa omien kokemusteni mukaan vaadita onneksi uhraamaan perhe-elämää tai harrastuksia papin työlle. Vastapainona työn epäsäännöllisyydelle toimii se, että työtehtävien ajankohtaa voi jonkin verran säätää arjessa. Jokaisella papilla on myös kaksi vapaapäivää viikossa ja seurakunnittain vaihtelee, montako viikonloppuvapaata pappi voi pitää kuukaudessa. Vuosilomapäiviä ja ikälisiä kertyy työkokemuksen mukaan, kuten monissa muissakin töissä.
Papin virkaan edellytetään tieteellistä teologian maisterin tutkintoa, jonka suorittaminen kestää keskimäärin 5–7 vuotta. Omalla ahkeruudella tai sen puutteella voi toki vaikuttaa hyvin paljon siihen, kauanko opiskelu kestää. Teologian maisterin tutkinnon voi suorittaa Suomessa kolmessa paikassa: Helsingin yliopistossa (molemmilla kotimaisilla), Itä-Suomen yliopistossa ja ruotsinkielisenä Åbo Akademissa. Lisäksi vihittävältä papilta edellytetään mm. ordinaatiokoulutuksen suorittamista, joka ei ole kovin pitkä ja vaihtelee hiippakunnittain.
Vihityt papit voivat päästä korkeatasoisempiin virkoihin (mm. kappalainen, kirkkoherra ja erityisvirat) kirkon sisäisen koulutuksen (mm. pastoraalitutkinnot ja ylemmän pastoraalitutkinnon kautta). Kaiken kaikkiaan Suomessa edellytetään kansainvälisesti arvioiden papeilta harvinaisen korkeaa koulutustasoa.
Informaatiota pappien koulutuksesta löydät esim. täältä:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?open&cid=Content4AE654
Papin koulutuksessa on myös joitain puutteita:
Itse nautin papin työstä kaikkine sen iloineen ja suruineen!