Nimimerkki ”Kaisa” kysyy: ”Naapurini valittaa, että on se niin väärin, kun yritykset joutuvat maksamaan kirkollisveroa. Mielestäni sitä maksavat vain yksityishenkilöt, eivät firmat. Dr. Evl, miten asia oikeasti on?”

Vastaus

Kirkkollisveroa maksavat tosiaan vain seurakuntien jäsenet eli yksityiset henkilöt – lukuun ottamatta pienituloisia. Yritysten ei tarvitse maksaa senttiäkään kirkollisveroa. Kirkollisveron veronkanto-oikeudesta ja siitä koituvista kuiluista kirkko maksaa vuosittain n. 20 miljoonaa euroa valtiolle. Kirkollisveron juuret palautuvat 1500-luvulle, jolloin valtio omi kirkon omaisuutta ja antoi vastineeksi veronkanto-oikeuden.

Kirkollisveroa ei tule sekoittaa yhteisöveroon. Valtio nimittäin maksaa kirkolle vuosittain osuuden yhteisöverosta, jota yritysten pitää maksaa. Maksun syy on se, että Suomen laki velvoittaa kirkon mm. hoitamaan hautaustoimea. Valtion kirkolle antama osuus yhteisöverosta ei kuitenkaan riitä edes hautaustoimen maksuihin. On selvää, että ilman kirkkoa valtio joutuisi itse kustantamaan ja hoitamaan hautausmaat, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset jne. Tällöin myös yritykset joutuisivat todennäköisesti maksamaan enemmän yhteisöveroa.

Näin ollen yritykset ja myös valtio itse asiassa pääsevät hyötymään kirkon varoista. Kirkko ja sen jäsenet ovat kuluneen vuosikymmenen aikana nimittäin rahoittaneet sadoilla miljoonilla euroilla hautaustoimea ja muita tehtäviä, joita laki edellyttää kirkolta.

Kirkko ja sen jäsenet ovat siten rahoittaneet välillisesti valtion, yritysten ja jopa vapaa-ajattelijoiden toimintaa – vapaa-ajattelijat nimittäin saavat valtiolta avustusta. Tähän kirkkoon kohdistuvaan epäkohtaan on viime vuosina etenkin kiinnitetty huomiota ja asiasta on käyty valtion ja kirkon edustajien kesken keskustelua. Yksi korjaava toimenpide tehtiinkin äskettäin, kun hautauksesta perittyjä maksuja yhtenäistettiin (http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content3A8931). Se miten hyvin uusi laki kompensoi kirkolle tullutta vajetta, jää nähtäväksi. Yritysten voidaan arvioida hyötyvän kirkon rahojen lisäksi myös sen toiminnasta. Kirkkohan esimerkiksi diakonia-, julistus- ja kasvatustyöllä paikkaa hyvinvointivaltion epäkohtia ja pitää yllä sen vakautta.