Nimimerkki ”Katolista hapatustako?” kysyy: ”Laskiasena tuli tuttuni kanssa puheeksi paasto. Hän oli tiukasti sitä mieltä, että paasto ei alun alkaen ole kuulunut evankelisluterilaiseen uskoon, vaan että se on ortodoksien ja katolilaisten juttuja. Onko hän oikeassa?”
Vastaus:
Kyllä luterilaisuudessakin on paastoa arvostettu. Esimerkiksi luterilaisissa tunnustuskirjoissa, jotka syntyivät 1500-luvulla, todetaan jopa, että paastoaminen perustuu Jumalan käskyyn. Paaston ajatus on luterilaisuudessa ennen kaikkea syntisen luonnon kurissa pitäminen ja kuolettaminen. Paastolla ei kuitenkaan voi Jumalan silmissä ansaita pelastusta. Kyse onkin ennemmin hengellisestä harjoituksesta, joka tukee kristittynä kasvamista ja kehittymistä.
Käytännössä paasto näkyy edelleen kirkossamme myös kirkkovuodessa. Ennen joulua on ns. pikkupaasto ja tällä hetkellä eletään ns. suurta paastonaikaa, joka alkoi tuhkakeskiviikosta ja jatkuu pääsiäiseen asti. Suuri paasto kestää 40 päivää, joka on sama aika, jonka Kristus paastosi autiomaassa. On kuitenkin tärkeää huomata, että paastoa on monenlaista. Joistain ruoka-aineista (esim. lihasta) pidättyminen paastoaikana sopii terveille aikuisille, mutta ei välttämättä lapsille, sairaille tai raskaana oleville. Lasten, sairaiden ja raskaana olevien tulisi tarkemmin huolehtia riittävästä ravinnonsaannista myös paastoaikana. Toki esimerkiksi lapsetkin voivat halutessaan paastota esimerkiksi karkin syömisestä. Samoin aikuisille hyvänä paastovinkkinä sopii alkoholin nauttimisesta pidättäytyminen.
Käytännössä ruokapaastoa ei luterilaisuudessa kuitenkaan harjoiteta yhtä paljon todennäköisesti kuin ortodoksisuudessa tai katolisuudessa. Luterilaisessa muistutetaankin (esim. jumalanpalvelusoppaassa) vielä tärkeämmästä paastosta:
”Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi…” (KR-92; Jes. 58:5–).
Todellisen paaston ytimessä on siis hätää kärsivien monenlainen auttaminen. Tämän vuoksi kirkossamme suuren paaston aikana on esimerkiksi Yhteisvastuu-keräys.