Jumala arkistot

Pitääkö Jumalaa palvella vai palvoa?

Pertti Widén kysyy: Lapsuudessani ja nuoruudessani Jumalan palvomisesta puhuivat vain Jehovan todistajat, muuten oli kysymys epäjumalien palvonnasta. Tuntuu hyvin vieraalta, kun nykyään kuulee palvonnasta myös kirkossamme. Miten tähän pitäisi suhtautua.

Vastaus

Dr. Evl tutki asiaa ja tosiaan palvonnalla on suomen kielessä ja ennen kaikkea raamatunkäännöksessä negatiivinen kaiku. Esimerkiksi Terho Itkosen kieliopas kuvaa verbiä palvoa seuraavasti: ”1. kunnioittaa pyhänä, osoittaa jollekulle t. jollekin jumalallista kunnioitusta: p. epäjumalia; vainajia; pyhimyksenä palvottu marttyyri. Kristinuskon Jumalan kunnioittamisesta par. palvella – –.”

Näin ollen etenkin kristillisyydessä palvoa on samaistunut kielenkäytössä nimenomaan epäjumalien palvontaan ja palvella tai aidon Jumalan kunnioittamiseen (vrt. jumalanpalvelus). Itse asiassa esimerkiksi Vanhan testamentin käännöksessä palvoa viittaa poikkeuksetta epäjumalan tai vieraiden jumalien palvontaan (esim. 2. Kun. 17:16) ja palvella taas Israelin Jumalan kunnioittamiseen (esim. 5. Moos. 10:20). Toisaalta Vanhassa testamentissa kielletään myös palvelemaan vieraita jumalia (esim. 5. Moos. 6:14).

Syytä erotteluun palvonnan tai palvelemisen välillä ei löydy esimerkiksi Vanhan testamentin hepreasta. Taustalla lieneekin latinankielinen sana adoratio, joka tarkoittaa palvontaa tai kunnioitusta. Rooman valtakunnassa adoraatiota osoitettiin erilaisin elein niin keisareille kuin roomalaisille jumalillekin. Tämän vuoksi palvonnalla saattaa olla kristillisyydessä negatiivinen kaiku.

Toisaalta katolisessa kirkossa adoraatio on yleisessä käytössä ja se viittaa mm. konsekroitujen eli siunattujen ehtoollisaineiden palvontaan. Varhaisessa luterilaisuudessakin oli mahdollista – ja miksi ei myös nykyään – osoittaa ehtoollisaineille adoraatiota. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi kumartamista ehtoollisaineille konsekroinnin hetkellä. Tämä ei ole kuitenkaan pakollista, eivätkä useimmat papit noudata kyseistä tapaa. Katolisen kirkon sakramenttiadoraatio poikkeaa kuitenkin luterilaisesta siinä, että ehtoollisleipiä konsekroidaan palvomista varten (esim. Corpus Christi -juhla), kun taas luterilaisuudessa ehtoollisaineita konsekroidaan vain nauttimista varten.

Mistä Jumala on tullut ja miltä Hän näyttää?

Nimimerkki ”S&P” kysyy ”Mistä Jumala on tullut ja miltä Jumala näyttää?”

Vastaus

Jumala on ollut käsittääkseni aina olemassa, joten on vaikea sanoa, mistä Hän on tullut. On myös vaikea määrittää, milloin Jumala on tullut olemaan. Nimittäin Jumalan luomassa maailmassakin aika on suhteellinen käsite. Esimerkiksi, jos ihminen laitettaisiin valonnopeudella kulkevaan avaruusalukseen, hän vanhenisi huomattavan paljon hitaammin kuin maan päällä elävät ihmiset.

Raamatussa on muutamia kertoja kerrottu kohtaaminen Jumalan kanssa:

Jumala esimerkiksi liikkuu Edenin puutarhassa iltapäivän viileydessä (Gen. 3:8).
Jumala suojaa kädellään Mooseksen, jotta Jumalan näkeminen (ilmeisesti kasvoista kasvoihin) ei tappaisi maan päällä elävää Moosesta (2. Moos. 33:17–33).
Tulee hiljaisessa huminassa profeetta Elian luo (1. Kun. 19:12–13).
Ihmiseksi syntyneessä Jeesuksessa voi nähdä Isän eli Jumalan. Jeesus on luopunut kaikista ulkoisista kirkkauden ja vallan merkeistä. Lisäksi hänen ihmisyytensä toimii eräänlaisena ihmisiä suodattimena, jotta Jeesuksen kohtaava ihminen ei kuole. (Joh. 14:9).

Kirkkaudessaan ja loistossaan olevaa Jumalaa emme voi vielä syntisyytemme ja vajavaisen rakkautemme takia katsoa kasvoista kasvoihin. Vasta tulevassa elämässä, kun pyhyytemme ja rakkautemme on täyttynyt, voimme katsoa Jumalaa kasvoista kasvoihin.

Miksi Jumala kieltää tappamisen, mutta tappaa itse?

Nimimerkki ”S&P” kysyy: ”Miksi Jumala rikkoo omia sääntöjään? 10 käskyssä sanotaan, älä tapa. Kuitenkin Jumala lähetti vedenpaisumuksen, jossa kuoli paljon ihmisiä. Jumala lähetti myöhemmin tulisateen Sodomaan ja Gomorraan.”

Vastaus

Erinomainen kysymys. Vedenpaisumuksen lähettämisen sekä Sodoman ja Gomorran tuhoamisen syynä on Raamatun mukaan se, että tämän kautta Jumala tuhosi ihmisen pahuuden, joka vaivasi koko luomakuntaa. Kyse oli siis rangaistuksesta. Etenkin vedenpaisumuskertomuksesta on kuitenkin tärkeää huomata, että Jumala katuu tekoaan. Hänellä siis näyttää olevan jossain määrin samanlaisia tunteita kuin meillä – Hänen kuvakseen luoduilla.

Jumala myös Nooa-kertomuksen mukaan antaa sateenkaaren merkiksi sille, että Hän ei enää tuhoa ihmiskuntaa vedenpaisumuksella. Jos Raamattua tarkasteleekin kokonaisuudessaan, näyttää siltä, että Jumalan armo ihmisiä kohtaan kasvaa. Armon huipennus on se, että Jumala itse tulee ihmislihassa ja veressä kärsimään meille kuuluvan rangaistuksen. Toisin sanoen Jumala tietää omakohtaisesti, miltä ihmisistä tuntuu ja etenkin sen miltä tuntuu kärsiä pilkkaa, kidutusta jne. viattomana.

Näin ollen Jumala siis toisaalta Raamatun mukaan rankaiseen pahuutta, mutta toisaalta Hän voi myös armahtaakin pahoja ihmisiä. Jumalan määritelmään ja olemukseen kuuluukin jo itsessään ajatus siitä, että Jumala voi tehdä miten tahtoo. Jumala, jolle jokin olisi mahdotonta, ei olisikaan sanan varsinaisessa merkityksessä kaikkivaltias Jumala. Onneksi tuo kaikkivaltias Jumala on pohjimmiltaan hyvä, armelias ja rakastava, vaikka arkikokemuksemme joskus sotiikin sitä vastaan ja Jumala tuntuu näyttävän meille ankarat kasvonsa. Kristillistä uskoakin joskus koetellaan kärsimyksissä.

Onkin tärkeää huomata, että Jumala on antanut käskyt nimenomaan ihmisille. Ne ilmoittavat Jumalan tahdon ihmisille. Jumalaa itseään eivät käskyt kuitenkaan koske – Hänhän on omat käskynsä luonut itseään paljon alemmille olennoille eli meille ihmisille.

Jumala on kuitenkin itsessään niin suuri, hyvä ja monessa suhteessa ylivertainen meihin nähden, että meidän on joskus vaikeaa tai jopa mahdoton ymmärtää sitä, miksi Jumala esimerkiksi sallii viattomien kärsimyksen. Jossain määrin vastauksen voi tähän kuitenkin löytää Jobin kirjaa lukemalla (vihje, vihje vitonen etenkin Jumalan loppupuheessa Jobin kirjan lopulla).

Näin ollen Jumalan kapasiteettia ja ihmisen kapasiteettia ei voi oikein verrata toisiinsa, vaikka langenneinakin meistä jokainen on jossain määrin edelleen Jumalan kuva eli heijastamme esim. älyssämme jotain jumalallista. Jumalan antamat käskytkin koskevat vain meitä ihmisiä. Koska Jumala on niin paljon parempi olento joka suhteessa, voimme vain luottaa, uskoa ja toivoa siihen, että meitä paljon parempi ja kaikkivaltias Jumala tietää paremmin, miksi kaikki tapahtuu niin kuin tapahtuu. Meidän tehtävämme on myös noudattaa Jumalan käskyjä ja palvella lähimmäisiämme rakkaudella, vaikka rakkautemme onkin vielä epätäydellistä.

Miksi kaikkivaltias ja hyvä Jumala sallii pahan?

Nimimerkki ”Etsivä” kysyy ”Miksi Jumala sallii pahan sodat, sairaudet? Jos Jumala on paholaista vahvempi, miksei Jumala jo nyt nujerra sitä? Mistä raamatun kohdista löytäisin tietoa siihen, että miksi Jumala sallii pahan?”

Vastaus:

Kysymys siitä, miksi kaikkivaltias ja hyvä Jumala sallii pahan. Tätä ns. pahan ongelmaa ovat teologit pohtineet vuosituhansien aikana. Myös Dr. Evl on kirjoittanut aiheeseen kuuluvan väitöskirjan. Yksioikoista vastausta pahan ongelmaan ei voi antaa. Dr. Evl voi kuitenkin antaa muutamia näkökulmia aiheeseen Raamatun ja luterilaisen teologian pohjalta:

Ihmisen kapasiteetti suhteessa Jumalaan on vajavainen. Luojan ja luodun välillä vallitsee aina suuri ero suhteessa kapasiteettiin. Jobin kirjan viimeiset luvut (38–41) osoittavat, että ihminen ei pysty käsittämään kaikkea edes luomakunnan toiminnassa. Jos luomakunnan toiminta ylittää ihmisen ymmärryksen, miten ihminen voi ymmärtää Jumalan salattua puolta ja sitä, että Hän sallii pahuuden. Toki nykyisin on paremmat tieteelliset keinot ymmärtää luomakuntaa ja sen rakennetta. On kuitenkin selvää, että kaikkea ei ole vielä selvitetty, eikä yksikään ihminen voi mitenkään käsittää kaikkia yksityiskohtia luomakunnan toiminnassa. Ihmisen vajavaisen kapasiteetin takia viattomana kärsinyt Job joutuukin myöntämään: ”Sinä kysyit: ´Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?´ Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat liian ihmeellisiä.” Yleisesti ottaen Jobin kirja on paras kirja sellaiselle, joka pohtii Etsivän esittämiä kysymyksiä pahan ongelmasta.

2. Raamattu ei anna suoraa vastausta siihen, miksi Jumala salli pahuuden kiemurrella maailmaan. Raamatun muutamista kohdista (esim. Gen. 3; Joh. 8:44; Juud. 6; Ilm. 12) voidaan päätellä, että pahuus tuli maailmaan taivaasta langenneen Paholaisen kautta, joka yllytti (käärmeen kautta) Edenissä asuneet ihmiset rikkomaan Jumalan ainoaa käskyä vastaan. Niin Raamatussa kuin luterilaisessa teologiassakin on korostettu sitä, että Paholainen on Jumalaa heikompi. Koska Paholainenkin on kuitenkin Jumalan luoma olento (ja itse asiassa ollut aikoinaan kaikkein upein valon enkeli), myös hän on kaikkivaltiaalle Jumalalle alisteinen. Jumala kyllä tulee tuhoamaan Paholaisen vallan, mutta jostain meille tuntemattomasta syystä Jumala vielä antaa Paholaisen, synnin, pahan ja kuoleman vaikuttaa maailmassa. Jobin kirja muuten viittaa siihen, että Jumala käytti Saatanaa välineenään opettaakseen jotain olennaista itsestään ja siitä, miten käsittämättömän paljon suurempi Jumala on joka suhteessa verrattuna ihmiseen.

Raamatun ja luterilaisen teologian mukaan Jumala on kaikkivaltias ja langenneessakin maailmassa hän ohjaa luomakunnan ja ihmisten kulkua. Luterilaisen teologian mukaan Jumala ohjaa pahuuteen langenneita luotujaan ihmisten pelastukseksi ja oman kunniansa kirkastamiseksi. Tässä on myös teologinen vastaus pahan ongelmaan eli siihen, miksi kaikkivaltias ja hyvä Jumala sallii pahuuden: ihmistä paljon älykkäämpi ja suurempi olento voi kääntää pahan suuremmaksi hyväksi. Tähän viittaa myös Jeesuksen ristinkuolema. Jumalahan olisi voinut vapauttaa luomakunnan synnistä, pahuudesta ja kuolemasta myös esim. sormia napsauttamalla. Jostain syystä Jumala kuitenkin valitsi vapautuksen ennemmin oman tuskallisen kärsimisensä kautta. Jumala siis tahtoi lahjoittaa pelastuksen ihmisille oman kärsimyksensä kautta.

Myös muuten elämässä (monien kristittyjen kokemuksen mukaan) Jumala näyttää toimivan siten, että hän vie ihmisen kärsimyksen kautta voittoon. Näinhän myös Hanna todistaa kiitosvirressään: ”Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan.” (1. Sam. 2:6–8)

Kristityn elämän olennainen piirre onkin, että siihen kuuluu risti eli kärsimykset ja vastoinkäymiset sekä nöyrtyminen Jumalan edessä. Itse asiassa niiden kautta elämään voi avautua kaikkein suurimmat rikkaudet: Kristuksen suloinen armo ja lohdutus, joka kantaa kaikkien vaikeuksien keskellä. Toisaalta kaikkeen kärsimykseen ei kristittykään voi löytää mieltä ja se voi myös mennä kristityn käsityskyvyn yli. Maailmassa on olemassa sellaistakin pahuutta, jossa on vaikeaa nähdä mitään jalostavaa tai lohduttavaa. Sen vuoksi luterilaisessa teologiassa on myös korostettu, että vasta tulevassa täydellisessä elämässä vapaudumme kaikesta kärsimyksestä ja pahuudesta. Silloin oikeudenmukainen Jumala vaatii katumattomat ja paatuneet pahantekijät tilille pahoista teoistaan ja toisaalta itse lohduttaa paljon kärsineitä ja kerää heidän kyyneleensä, kuten Ilmestyskirjassa luvataan. Ehkä silloin saamme myös lopullisen vastauksen siihen, miksi Jumala salli pahuuden. Se kuitenkin on varmaa, että silloin Jumala on tuhonnut kaiken pahan vallan.

Vaikka Jumala voi siis käyttää pahaa meidän pelastukseksi ja oman kunniansa kirkastamiseksi, meillä ei ole siihen lupaa. Me emme voi tehdä pahaa ja ajatella, että kyllä se kuitenkin kääntyy hyväksi tai Jumala kääntää sen hyväksi. Tästä Paavalikin varoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaajat väittävät meidän sanovan: ´Tehdään vain pahaa, niin saadaan aikaan hyvää!´ He kyllä saavat ansaitsemansa rangaistuksen.” (Room. 8:3). Ihminen ei voi siten leikkiä kaikkivaltiasta Jumalaa. Vain Jumala voi kääntää pahan hyväksi. Onkin terveellistä käsittää se, että me ihmiset olemme suuren ja mahtavan Jumalan luomuksia, joiden tehtäväksi on annettu lähimmäisenrakkaus, velvollisuuksiemme hoitaminen, rukoilu, Jumalan antamista hyvyyksistä nauttiminen jne. Oman aseman tiedostaminen niin luomakunnassa kuin Jumalankin edessä on avain terveelliseen ja hyvään elämään.

Miten Jumala vastaa rukouksiin?

Nimimerkki ”Kuu” kysyy: ”Miten Jumala vastaa rukouksiin?”

Vastaus

Kiitos hyvästä ja ytimekkäästä kysymyksestä. Jumala vastaa rukouksiin oman mielensä mukaan. Jumala ei ole siten toivomusautomaatti, joka antaisi kaiken mitä häneltä pyytää. Toiveiden sijaan hyvä Jumala antaa usein antaa sen, mitä oikeasti tarvitsemme. Hän on hieman kuin hyvä ja viisas vanhempi, joka ajattelee lapsensa parasta. Kuten virsi 341 asian hyvin kiteyttää: ” Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.”

Jumala kokemustenikin mukaan vastaa usein meitä hyödyttävällä tavalla – siksi rukoilukin kannattaa. Jumala toivookin, että pyydämme Häneltä hyviä asioita elämäämme (kuten esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa). Hyviä asioita ei siis kannata pitää itsestään selvinä, vaan niitä voi Jumalalta pyytää ja Häntä niistä kannattaa myös kiittää.

Raamatusta löytyy myös lukemattomia esimerkkejä, kuinka Jumala on auttanut niitä ihmisiä, jotka ovat kääntyneet rukouksessa Hänen puoleensa. Hyvänä esimerkkinä toimii Hanna, joka rukoili lapsettomuuteen apua ja sai Herralta avun. Hänen kiitossanansa rohkaisevat rukoiluun vaikeassakin tilanteessa:
”Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.” (1. Sam. 2:6; Kirkkoraamattu 1992).

Ps. Seurakuntien messuihin voi usein jättää esirukouspyyntöjä (kirkkosalin läheisyydestä löytyy usein lappuja). Meillä on myös esirukouspalsta, jonne voi lähettää pyyntöjä: http://www.espoonseurakunnat.fi/web/at-kirkko/esirukous