Dr. Evl -

Tag Archives

3 Articles

Mitä Jeesus ajatteli alkoholista?

Matti kysyy: ”Mikä oli Jeesuksen suhde alkoholiin?”

 

Vastaus:

 

Viini oli Jeesuksen aikoihin yleisesti käytössä Lähi-idässä ja Rooman valtakunnassa. Jeesus ei puhunut hirveästi alkoholista. Jotain voimme kuitenkin päätellä hänen asenteestaan evankeliumeista. Merkittävin kuvaus tästä aiheesta löytyy Johanneksen evankeliumin toisesta luvusta (jakeet 1–12), jossa Jeesus osallistuu Kaanaassa pidettyihin häihin. Tuolloinhan juhlajuoma eli viini loppuu kesken. Silloin Jeesuksen äiti pyysi tältä apua ja Jeesus muutti kuusi isoa astiallista vettä hyväksi viiniksi. Kyse oli Jeesuksen ensimmäisestä tunnusteosta, jolla hän ilmaisi olevansa Messias ja vahvisti opetuslasten uskoa häneen.

 

On myös hyvä huomata, että häissä juotiin poikkeuksellisen paljon viiniä eli kyse ei ollut tavanomaisesta illanvietosta. Jeesusta ei voi sen vuoksi pitää kannustajana juopottelevaan elämäntyyliin. Itse asiassa Luukkaan evankeliumissa (21:34) Jeesus varoittaa juopottelusta: ”Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät.”

 

Näin ollen Jeesus ei näyttänyt olleen absolutisti. Toisaalta hän varoitti myös liiallisen alkoholinkäytön vaaroista.

 

Myös muuten Raamatusta piirtyy kuva, jota voisi luonnehtia linjaksi, joka sallii kohtuuden alkoholin käytössä:

 

Sananlaskut 3:16: ”Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.”

 

Sananlaskut 31:5: ”Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.”

 

Saarnaaja 10:19: ” Pidot järjestetään ihmisten huviksi, ja viini ilahduttaa mielen. Ja rahallahan kaiken saa.”

 

Jesaja 28:7: ”Nuokin ovat viinistä humaltuneita, horjahtelevat väkevien juomien huumaamina: pappi ja profeetta juovat ja horjuvat, viini on vienyt heidät mukaansa. He horjuvat juopuneina, hoippuvat näkyjä nähdessään ja kompastuvat oikeutta jakaessaan.”

 

Hoosea 4:11: ” Huoruus ja viini vievät kansalta järjen.”

 

Galatalaiskirje 5:19–21: ”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen.”

 

Näin ollen ehkäpä Raamatun näkökulmasta alkoholinkäyttöä voisi luonnehtia hyvin tunnetulla sanonnalla: ”Viini on viisasten juoma.”

Antaako Jeesus anteeksi myös ne synnit anteeksi, joita ei itse tunnista?

Nimimerkki Toivo kysyy: Pelastuuko uskosta Jeesukseen, vaikka ei kaikkia syntejään synniksi tunnistaisi eikä niitä ymmärtäisi katua?

Vastaus:

 

 

Yleensä vääryyttä tehdessämme omatunto kolkuttaa. Näin ei kuitenkaan läheskään aina käy. Olen itse sitä mieltä, että kukaan tuskin tietää kaikkia rikkomuksiaan. Osaatko esimerkiksi sanoa, milloin et ole tai olet rakastanut Jumalaa yli kaiken tai lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Vaikka jotain osviittaa voimme esim. omantunnon ja vaikkapa kymmenen käskyn valossa saada siitä, mitä käskyä tai käskyjä olemme rikkoneet, on selvää, että osalle rikkomuksistamme olemme myös sokeita. Meillä ihmisillähän on myös paha tapa usein selitellä etenkin pieniä rikkomuksiamme parhain päin. Suuri osa meistä on armollisempi itseään kuin muita kohtaan. Esimerkiksi yhdessä jumalanpalveluksissamme luettavista synnintunnustuksistakin (nro 705) rukoillaan myös niiden syntien puolesta, jota emme tunnista: ”Sinä näet kaiken väärän, senkin, mitä itse en näe.”

 

On myös hyvä muistaa, että synti on jotain paljon syvempää kuin pelkät pahat teot. Synti on tarttunut jokaisen meidän olemukseen, eikä kukaan meistä ole pahalle immuuni. Pahat teot ovat vain seurausta meissä kaikissa olevasta pahuudesta. Tämä on hyvä tiedostaa ja se on myös tärkeä askel Jumalan armon kokemiselle sekä paremmaksi ihmiseksi kehittymiselle. Kristus ei olekaan sovittanut vain pahoja tekoja, vaan hän vapauttaa meidät myös ihmisolemukseen pinttyneestä synnistä lopullisesti ylösnousemuksen päivänä.

 

Tässä elämässä me tosin joudumme vielä käymään taistelua niin omaa kuin maailmankin pahuutta vastaan. Jumala itse kuitenkin antaa sanan (=raamatun lukeminen, siihen perustuvan saarnan kuuleminen) sekä sakramenttien (=kaste ja ehtoollinen) kautta uskoa, toivoa ja rakkautta sekä voimaa taistella hyvyyden puolesta. Meidän myös kannattaa rukouksessa pyytää Jumalalta voimaa hyvän tekemiseen. Näin ollen hengellisen elämän hoitamisella on tärkeä merkitys pahuutta vastaan taisteltaessa.

 

Lopuksi on hyvä muistaa, että vaikka on hyvä olla omasta vajavaisuudestaan ja pahuudestaan tietoinen, etenkään omaltatunnoltaan herkän ihmisen ei kannata liiankaan neuroottisesti etsiä itsestään vikaa. Ihmiset ovat nimittäin itsekriittisyyden suhteen hyvin erilaisia: jotkut ovat liian itsekriittisiä ja jotkut taas eivät koskaan näe itsessään mitään vikaa. Kumpikin ääripää on huono. Viisas ihminen kulkee tässäkin kultaista keskitietä.

Vaativatko Jeesuksen kannattajat Hänen ristiinnaulitsemistaan?

Nimimerkki ”S&P” kysyy: ”Minkä vuoksi kansa kääntyi Jeesusta vastaan? Kansa hurrasi, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Vähän myöhemmin kansa vaati Jeesuksen ristille ja Barabbaan vapaaksi. Oliko kyseesä samat ihmiset? Ja miksi he halusivat Barabbaa vapaaksi?”

Vastaus

Esimerkiksi Luukaan evankeliumissa Jeesus opettaa sekä myös puhdistaa temppelin rahanvaihtajista sen jälkeen, kun hän on ratsastanut Jerusalemiin. Luukkaan evankeliumissa myös kerrotaan, että Jeesuksen tieltä raivaamista ei suunnitellut ns. tavallinen kansa, vaan ylipapit ja lainopettajat. Luukkaan mukaan he pelkäsivät kansaa eli todennäköisesti Jeesuksen suurta kansansuosiota ja sitä, mitä se tulisi aiheuttamaan Israelissa ja vaikuttamaan pidemmällä tähtäimellä esimerkiksi heidän asemaansa. Varmasti asiaan vaikutti myös se, että Jeesus oli myös kritisoinut heidän toimintatapojaan.

 

Kun Jeesusta kuulustellaan, lainopettajat ja ylipapit pitävät Jeesuksen rikkomuksena sitä, että Hän väittää olevansa Messias sekä kieltää maksamasta veroa Rooman keisarille. Israelhan oli tuohon aikaan roomalaisten miehittämä alue, joten ylipapit ja lainopettajat vetosivat siihen, että Jeesus on rikkonut myös Roomaa vastaan. Evankeliumeiden mukaanhan Jeesus ei kieltäytynyt maksamasta veroa keisarille, vaan kehotti antamaan Jumalalle sen, mikä Jumalalle kuuluu, ja keisarille sen mikä keisarille kuuluu eli rahan, johon oli painettu keisarin kuva.

 

Näin ollen evankeliumeiden mukaan Jeesuksen kuolemaa halusivat papillinen ylimystö, eikä ns. tavallinen kansa. Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa tosin todetaan, että ylipapit ja vanhimmat yllyttivät väkijoukkoa pyytämään Barabbaan vapaaksi ja ristiinnaulitsemaan Jeesuksen. Oliko tuo väkijoukko samaa kuin se, joka hurrasi Jeesukselle? Sitä on vaikea tai jopa mahdoton sanoa. Jos Jeesuksen ristiinnaulitsemista vaatineessa väkijoukossa oli kuitenkin niitä, jotka Hänelle palmusunnuntaina hurrasivat, se todistaa sen, mikä usein tapahtuu muutenkin tässä maailmassa. Silloin kun joku menestyy, hänellä riittää ystäviä. Sen sijaan tappion, kärsimyksen ja häpeän keskellä ovat todelliset ystävät vähissä.