Nimimerkki ”Suurpiirteinen” kysyy: ”Keiden kanssa luterilainen voi viettää ehtoollista? Millä valtuuksilla kristittyjen keskinäistä ehtoollisyhteyttä ylipäätään rajoitetaan? Eikö ehtoollispöydän sahaaminen osiin ole Jeesuksen käskyn ja rukouksen ”että he yhtä olisivat” vastaista?”
Vastaus
Jo varhaisessa kirkossa ehtoollisateriaa pidettiin niin pyhänä, että siitä annettiin tarkkaa ohjeistusta (mm. 1. Kor. 11). Kun kristikunta sitten tosiaan Jeesuksen käskystä ja rukouksesta ”että he yhtä olisivat” huolimatta jakaantui vähitellen useisiin kirkkokuntiin, konkreettinen merkki oli usein juuri ehtoollisyhteyden katkeaminen. Nykyaikainen ekumeeninen liike on kuitenkin lähentänyt kirkkokuntia toisiinsa ja Jeesuksen käsky ja rukous ovat toteutumassa ja toivottavasti tuo positiivinen kehitys jatkuu. Ekumeenisen lähentymisen seurauksena esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on täysi ehtoollisyhteys ja samoin pappisviran vaihdettavuus Ison-Britannian anglikaanien kanssa. Voimme siis osallistua esimerkiksi Englannissa anglikaanisen kirkon ehtoolliselle ja he voivat osallistua meidän kirkon ehtoolliselle. Meillä pohjolan luterilaisilla ja anglikaaneilla on siis käytännössä hyvin läheinen kirkkoliitto.
Vielä ehtoollisyhteys ei ole kuitenkaan toteutunut esimerkiksi katolisten ja ortodoksien kanssa. Yksi ongelma taustalla on mm. erimielisyydet pappisvirasta. Sen sijaan esimerkiksi luterilaisilla ja ortodokseilla ei ehtoolliskäsityksen suhteen ole isoa eroa, vaikka käytännössä ehtoollisenviettotapa eroaa idän ja lännen kirkon välillä (idän traditiossa ehtoollista esim. nautitaan pääsääntöisesti lusikalla). Esimerkiksi merkittävin teologinen ehtoolliseen vaikuttava ero ortodoksien ja luterilaisten välillä on se, että edellä mainittujen alttarissa tulee olla reliikki eli pyhäinjäännös.
Isompi teologinen ero ehtoollisessa luterilaisilla on etenkin sellaisten vapaiden kristillisen suuntien kanssa, joissa ehtoollinen ymmärretään symbolisesti. Aidossa luterilaisuudessa on nimittäin aina korostettu sitä, että ehtoollisaineet pysyvät kyllä leipänä ja viininä, mutta ne ovat samalla myös mystisellä tavalla Kristuksen ruumis ja veri. Ehtoollisaineet eivät siis luterilaisten mukaan vain symboloi Kristuksen ruumista ja verta. Luterilaisuudessa, kuten ei tietääkseni missään kristinuskon suuntauksessa, ei ajatella siten, että Kristuksen ruumiin ja veren olevan yhtä konkreettista ruumista ja verta kuin vaikka meidän olemuksemme. Ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri eli Kristus itse on siis mystisesti läsnä.
Vaikka ehtoollisyhteys ei olekaan siis vielä laajasti toteutunut, me voimme mennä esimerkiksi katolisen kirkon ehtoollisella siunattavaksi. Samalla tavoin muun uskoiset voivat tulla esimerkiksi luterilaisella ehtoollisella siunattavaksi. Hyvä kansainvälinen merkki on asettaa siunattavaksi tullessa oikea käsi vasemmalle olkapäälle. Tästä eri kirkkokuntien papit tietävät, että hänet siunataan. Ekumeniaa voikin siis edistää myös tällä tavoin ja samalla kunnioittaa kirkkojen keskinäisiä päätöksiä!