Dr. Evl -

Tag Archives

2 Articles

Eikö ehtoollispöytä olekaan kaikille avoin?

Nimimerkki ”Suurpiirteinen” kysyy: ”Keiden kanssa luterilainen voi viettää ehtoollista? Millä valtuuksilla kristittyjen keskinäistä ehtoollisyhteyttä ylipäätään rajoitetaan? Eikö ehtoollispöydän sahaaminen osiin ole Jeesuksen käskyn ja rukouksen ”että he yhtä olisivat” vastaista?”

 

Vastaus

 

Jo varhaisessa kirkossa ehtoollisateriaa pidettiin niin pyhänä, että siitä annettiin tarkkaa ohjeistusta (mm. 1. Kor. 11). Kun kristikunta sitten tosiaan Jeesuksen käskystä ja rukouksesta ”että he yhtä olisivat” huolimatta jakaantui vähitellen useisiin kirkkokuntiin, konkreettinen merkki oli usein juuri ehtoollisyhteyden katkeaminen. Nykyaikainen ekumeeninen liike on kuitenkin lähentänyt kirkkokuntia toisiinsa ja Jeesuksen käsky ja rukous ovat toteutumassa ja toivottavasti tuo positiivinen kehitys jatkuu. Ekumeenisen lähentymisen seurauksena esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on täysi ehtoollisyhteys ja samoin pappisviran vaihdettavuus Ison-Britannian anglikaanien kanssa. Voimme siis osallistua esimerkiksi Englannissa anglikaanisen kirkon ehtoolliselle ja he voivat osallistua meidän kirkon ehtoolliselle. Meillä pohjolan luterilaisilla ja anglikaaneilla on siis käytännössä hyvin läheinen kirkkoliitto.
Vielä ehtoollisyhteys ei ole kuitenkaan toteutunut esimerkiksi katolisten ja ortodoksien kanssa. Yksi ongelma taustalla on mm. erimielisyydet pappisvirasta. Sen sijaan esimerkiksi luterilaisilla ja ortodokseilla ei ehtoolliskäsityksen suhteen ole isoa eroa, vaikka käytännössä ehtoollisenviettotapa eroaa idän ja lännen kirkon välillä (idän traditiossa ehtoollista esim. nautitaan pääsääntöisesti lusikalla). Esimerkiksi merkittävin teologinen ehtoolliseen vaikuttava ero ortodoksien ja luterilaisten välillä on se, että edellä mainittujen alttarissa tulee olla reliikki eli pyhäinjäännös.

 

Isompi teologinen ero ehtoollisessa luterilaisilla on etenkin sellaisten vapaiden kristillisen suuntien kanssa, joissa ehtoollinen ymmärretään symbolisesti. Aidossa luterilaisuudessa on nimittäin aina korostettu sitä, että ehtoollisaineet pysyvät kyllä leipänä ja viininä, mutta ne ovat samalla myös mystisellä tavalla Kristuksen ruumis ja veri. Ehtoollisaineet eivät siis luterilaisten mukaan vain symboloi Kristuksen ruumista ja verta. Luterilaisuudessa, kuten ei tietääkseni missään kristinuskon suuntauksessa, ei ajatella siten, että Kristuksen ruumiin ja veren olevan yhtä konkreettista ruumista ja verta kuin vaikka meidän olemuksemme. Ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri eli Kristus itse on siis mystisesti läsnä.

 

Vaikka ehtoollisyhteys ei olekaan siis vielä laajasti toteutunut, me voimme mennä esimerkiksi katolisen kirkon ehtoollisella siunattavaksi. Samalla tavoin muun uskoiset voivat tulla esimerkiksi luterilaisella ehtoollisella siunattavaksi. Hyvä kansainvälinen merkki on asettaa siunattavaksi tullessa oikea käsi vasemmalle olkapäälle. Tästä eri kirkkokuntien papit tietävät, että hänet siunataan. Ekumeniaa voikin siis edistää myös tällä tavoin ja samalla kunnioittaa kirkkojen keskinäisiä päätöksiä!

 

Voiko kastettu ja kirkosta eronnut osallistua ehtoolliselle?

Nimimerkki ”Ehtoolliselle vai ei?” kysyy: ”Voiko kastettu, konfirmoitu mutta myöhemmin kirkosta eronnut osallistua ehtoolliselle esim. oman lapsensa tai sukulaislapsensa konfirmaatiojumalanpalveluksessa?”

 

Vastaus

 

Kirkossamme ehtoollinen on muun muassa yhteyden ateria. Siinä kristityt kokoontuvat kaikkein pyhimmän ääreen. Jos ihminen on eronnut kirkosta, hän ei luonnollisestikaan ole enää osa yhteisöä eli kommuuniota. Vanhastaan kirkosta erottaminenkin tarkoitti nimenomaan (ehtoollis)yhteydestä poissulkemista eli ekskommunikaatiota. Kirkosta eronnut voi hyvällä omallatunnolla osallistua ehtoolliselle vain, jos hän on eroamisensa jälkeen liittynyt sellaiseen kirkkokuntaan (esim. Brittein saarten anglikaanit), joiden kanssa kirkollamme on ehtoollisyhteys.

 

Jos taas kyseinen henkilö ei kuulu mihinkään tällaiseen ehtoollisyhteyden kirkkokuntaan, ei hän saisi osallistua ehtoollisellemme, vaikka jäsenyyttä ei ehtoollisella kysytäkään. Mietin myös sitä, miksi itse yhteisöstä itsensä erottanut haluaisi osallistua sen yhteyden hienoimpaan ja pyhimpään osaan. Onko syynä toive, että haluaisi sittenkin olla osa tätä yhteisöä?

 

Jos kirkosta eronnut haluaa osallistua ehtoolliselle ja palata jäseneksi pyhien (mutta toki edelleen vajavaisten ja syntisten) yhteisöön, tulisi silloin liittyä kirkkoon uudelleen. Toivotamme lämpimästi tervetulleeksi yhteisöömme myös kirkosta joskus eronneet. Ehtoolliselle on siis liittymisen kautta aina mahdollista päästä!

 

Kirkkoon voi liittyä ottamalla yhteyttä oman alueen seurakuntaasi tai täältä: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/8438D1117EB147FFC225706C003CD2E9?OpenDocument&lang=FI