Kaisa kysyy: ”Aamen. Tuohon sanaan päättyvät rukoukset. Sitä kuulee käytettävän myös vahvistamaan papin sanomaa. Mitä sana aamen tarkoittaa ja miten sitä voi käyttää?”
Vastaus
Kiitos Kaisa erinomaisesta kysymyksestä, joka liittyy seurakunnan arkeen. Aamen on hepreaa ja esim. Matti Liljeqvistin Heprea-Suomi -sanakirja antaa sanalle Vanhassa testamentissa seuraavia merkityksiä: ”tosi, todellinen, oikea”. Liljeqvistin mukaan sana on myös tarkoittanut sanotun vahvistamista, vastausta ylistykseen ja ilmeisesti vastaanottamiseen liittyvää sitoutumista (ts. sanomalla on vahvistettu sitoumus).
Hyvä esimerkki sanankäytöstä löytyy Ensimmäisestä Aikakirjasta 16:36: ”Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Kansa sanoi: ´Aamen!” ja ylisti Herraa.”
Uudessa testamentissa aamen esiintyy pääsääntöisesti samassa merkityksessä (ks. esim. Room. 9:5). Mielenkiintoista on taas etenkin Ilmestyskirjassa se, että ylösnoussut Kristus näyttää nimittävän itseään Aameneksi: ”Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ´Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku.” (Ilm. 3:14).
Aamen sana onkin aina ollut keskeisellä sijalla niin kristillisessä rukouksessa kuin jumalanpalveluksessa. Yleensä rukoukset päättyvät sanaan aamen eli totisesti. Jumalanpalveluksissa seurakunta myös usein vastaa esimerkiksi liturgin sanaan aamen.
Moni on myös pohtinut, mitä ehtoollisella voisi sanoa, kun saa leivän tai viinin. Paras sana tuohonkin tilanteeseen on aamen, koska se toimii ikään kuin lyhyenä uskontunnustuksena: uskon, että saamani leipä ja viini ovat todella Kristuksen ruumis ja veri sekä ikuisen elämän lähde.
Itse ajattelen, että luontevin tapa edelleenkin käyttää aamen-sanaa liittyy nimenomaan rukouksien loppuun sekä jumalanpalveluksiin.