Voiko Raamattua tulkita ja lukea, miten huvittaa?

Nimimerkki ”Ihmeellistä” kysyy: ”Suomessa kirkon edustajien taholta on ainakin joku esittänyt, että Raamattua ei pidä lukea, pitää vain tulkita. Siis tulkitaan aina miten vain ketäkin huvittaa?”

Vastaus:

Toinen kysymys liittyi Raamatun tulkintaan. Itse ajattelen, että Raamattua nimenomaan tulee konkreettisesti lukea. Oikeastaan sen kynnyksen voittaminen on kaikista tärkein asia. Säännöllinen Raamatun lukeminen (esim. neljä lukua kerralla päivittäin) on niin hengellisen elämän kuin yleissivistyksenkin kannalta tärkeää.

Samalla kun luemme Raamattua, me myös tulkitsemme sitä. Jotkut korostavat hyvin paljon sitä, että Raamattu on lukijansa näköinen ja jokainen valitsee sieltä mieleisiään juttuja. Toinen ääripää on taas se, joka ajattelee, että Raamattua ei voi tulkita, vaan se on täysin samanlainen kaikille. Ajattelen, että tässäkin se paras ja kultainen tie löytyy keskeltä. Tässä muutamia näkökulmia Raamatun lukemiseen:

1. Raamattu on suhteellisen selkeä ja erilaisista kirjoista ja kirjallisuuslajeista koostuva kokonaisuus. Se on niin selkeä, että jokainen lukutaitoinen voi sitä suhteellisen ymmärrettävästi lukea, mutta Raamatun syvällisempään ymmärtämiseen tarvitaan joko omia opintoja tai asiantuntija-apua (esim. Raamattuun perehtyneen papin saarnojen kuuntelemista, raamattutunteja jne.).

2. Raamattua voi lukea hengellisen elämän vahvistamisen näkökulmasta. Silloin toki voi pohtia esim. sitä valitseeko niitä Raamatun kohtia, jotka sopivat sen hetkiseen hengelliseen olotilaan: esim. vahvana ja hyväntuulisena kannattaa ottaa esimerkkejä kymmenestä käskystä tai vaikkapa Jeesuksen opetuksista sen suhteen, miten voisin auttaa lähimmäisiäni. Myös ylpeyden vaivatessa kannattaa lukea vaikkapa Jeesuksen vuorisaarnaa (Matt. 5–7), joka osoittaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Surun hetkellä tai syyllisyyden vaivatessa voi keskittyä Raamatun lohdullisempiin kohtiin (esim. itselleni on ollut tärkeä tässä Roomalaiskirje).

3. Yliopistossa ja akateemisessa tutkimuksessa taas keskitytään enemmän Raamatun nyansseihin ja vaikkapa kirjojen keskinäisiin eroavaisuuksiin.

4. Jokainen meistä tulkitsee lukiessaan Raamattua mm. oman elämänkokemuksen näkökulmasta ja siinä mielessä tulkintamme voivat erota toisistaan. Joskus Raamattua voidaan tulkita myös väärin ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi hengellisen väkivallan välineenä. Yksi hyvä harhaopin määritelmä onkin se, että se muistuttaa hengellistä tai johtaa siihen väkivaltaa. Esim. jonkin kristillisen lahkon johtaja voi tulkita Raamattua sillä tavoin, että se palvelee johtajan omia etuja ja orjuuttaa muita seurakuntalaisia. Kaikki Raamatunkaan opettajat ja siihen vetoavat eivät todellisuudessa ole siis Jumalan asialla.

5. Raamatun oikea tulkinta vapauttaa ihmisen peloista ja ahdistuksesta hyvään ja turvalliseen elämään, jossa ihminen voi vaeltaa Jumalaan luottaen ja lähimmäistään rakastaen.  Turhaan ei Uudessa testamentissakaan puhuta terveestä opista. Luterilaisuudessa on myös ajateltu, että esim. tunnustuskirjat (http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/) voivat auttaa Raamatun ymmärtämisessä, vaikka kaikkein parasta onkin ”juoda suoraan lähteestä” eli lukea itse avoimin ja kyselevin mielin Raamattua.