Miten kirkko ymmärtää kymmenen käskyn kuvakiellon?
”Pohdiskelija” kysyy: ”Miten kirkko ymmärtää Raamatussa esiintyvän kuvantekokiellon? Miksi sitä ei enää esiinny nykyisin käytössä olevassa kymmenessä käskyssä? Ovatko ikonit yms. Jumalan sanan vastaisia?”
Vastaus
Kuvakielto on tosiaan mielenkiintoinen kysymys. Esimerkiksi islamissa ja juutalaisuudessa on perinteisesti suhtauduttu kielteisesti. Kuvakieltoon on usein liittynyt myös kuvainraastoa. Juutalaisuudessa kiellon taustalla on Toisesta Mooseksen kirjasta löytyvä kohta, joka on osa kymmentä käskyä: ”Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla.” (2. Moos. 20:4). Kyseinen kohta liittyy ensimmäiseen käskyyn palvella vain todellista Israelin Herraa ja Jumalaa. Kyseinen kohta siten kieltää sellaisten kuvien tekemisen, jotka voisivat johdattaa epäjumalanpalvelukseen .
Kristinuskossa on myös pidetty kymmentä käskyä tärkeänä, mutta juuri tuosta kuvakiellosta on ja sen tulkinnasta historian kuluessa taisteltu. Esimerkiksi Bysantissa ja koko kristikunnassa sekä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa käytiin 700- ja 800-luvuilla vääntöä kuvakiellosta. Voittavaksi kannaksi jäi silloin se, joka salli pyhät kuvat eli ikonit. Myös reformaation yhteydessä 1500-luvulla käytiin kiistaa kirkossa olevista kuvista ja patsaista. Esim. Lutherin entinen yliopistokollega Andreas Karlstadt halusi poistaa Wittenbergistä katoliset kuvat juuri kymmeneen käskyyn vedoten. Samoin esimerkiksi Sveitsin reformoidut uskonpuhdistajat eli Ulrich Zwingli ja Jean Calvin suhtautuivat samalla tavoin kielteisesti uskonnollisiin kuviin. Tämä näkyy nykyäänkin siinä, että esim. kalvinistiset ja reformoidut kirkot ovat hyvin pelkistettyjä, eikä niistä juuri löydy kuvia. Jotkut juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneet juutalaiset ovatkin osin tämän vuoksi löytäneet uuden hengellisen kodin kalvinistisista ja reformoiduista kirkoista.
Sen sijaan Luther ei itse ollut kuvainriiston kannalla ja luterilaisissa maissa keskiajan kuvat säilyivätkin paremmin. Esimerkiksi Suomessa siirtyminen katolisuudesta luterilaisuuteen tapahtui myös tässä suhteessa suhteellisen kivuttomasti ja ilman isoja muutoksia. Toisaalta esim. kirkossa olevia kuvia tuskin voi rinnastaa Toisen Mooseksen kirjan kuvakieltoon, jonka selkeä tarkoitus on estää epäjumalanpalvelus.
Mitä sitten kuvakiellosta tulisi ajatella? Ymmärrän hyvin esim. reformoituja ja kalvinisteja, jotka haluavat myös tässä pitäytyä kymmeneen käskyyn. Toisaalta pidän myös kiehtovana ja hyvänä esimerkiksi ortodoksista perinnettä, jossa ikoneilla tärkeä hengellinen merkitys.
Yksi hyvä peruste pyhien kuvien sallimiselle on myös mielestäni inkarnaatio eli Jeesuksen lihaksituleminen. Kun Jumala syntyi ihmiseksi, ei hän enää samalla tavoin salannut itseään ja ollut niin toispuoleinen kuin aiemmin. Ne jotka näkivät Jeesuksen, näkivät myös Isän (vrt. Joh. 14:9). Sen vuoksi pidän mahdollisena sitä tulkintaa, että Kristuksen ihmiseksitulon myötä kymmenen käskyn kuvakielto ei enää päde tai ylipäätään koske esim. ikoneita.
On myös tärkeää huomata, että ikonien tarkoitus on suunnata nimenomaan Jumalan kunnioittamiseen ja palvelemiseen sekä hengellisen elämän hoitamiseen. Siksi niitä ei voi myöskään pitää mielestäni epäjumalanpalveluksena. Lisäksi kuvilla on myös ollut aikoinaan etenkin lukutaidottomalle kansalle tärkeä pedagoginen ja hengellinen merkitys. Kirkoissa olevat kuvat Raamatun kertomuksiin ovat antaneet heille käsityksen keskeisimmistä tapahtumista. Myös nykyään kuvilla (esim. Lasten Raamatuissa) on tärkeä pedagoginen merkitys.
Yhteenvetona voin todeta, että ymmärrän tässä toisaalta esim. niin reformoituja ja juutalaisia kuvakiellon kannattajia, mutta nähdäkseni kymmenen käskyä ei kiellä muut kuin epäjumalanpalvelukseen johdattavat kuvat. Myös Jeesuksen lihaksituleminen ja inkarnaatio puoltaa esim. sitä, että kirkoissa voi olla kuvia Kristuksesta. Ehkäpä asia on kristitylle myös ns. oman harkinnanvallan asia eli asiassa voi hyvällä omalla tunnolla toimia, kuten haluaa?
Ps. Vaikka Tapiolan kirkko on luterilainen, se menisi myös mielestäni reformoidusta tai kalvinistisesta kirkosta. Tervetuloa tutustumaan pelkistettyyn, mutta juhlallisen arvokkaaseen kirkkoon.