Voisiko kuolleisiin saada yhteyden?
Nimimerkki ”Kuulolla” kysyy: ”Katri Helena kertoo kirjassaan Taivaan tie, että hän on saanut viestejä sairaskohtaukseen menehtyneeltä pojaltaan ja aikaisemmin edesmenneeltä puolisoltaan. Onko tällaisten viestien saaminen tuonpuoleisesta oikeasti mahdollista, ja miten tällaisiin kertomuksiin tulisi suhtautua?”
Vastaus:
Tämä on mielenkiintoinen ja varmasti ajankohtainen kysymys Suomenkin tilanteessa, jossa henkisyyden ja hengellisyyden kenttä muuttuu yhä moniulotteisemmaksi. Olen itsekin lukenut joitain artikkeleja Katri Helenasta, joissa näistä hänen kokemuksistaan on kerrottu. Ymmärtääkseni ne ovat auttaneet häntä vaikeampien aikojen yli. Läheisen ihmisen menettäminen on usein hyvin arka ja vaikea asia, joten en halua millään tavoin lähteä turhentamaan, demonisoimaan tai kyseenalaistamaan hänen kokemustaan.
Asiaa voisikin ennemmin miettiä yleisemmällä tasolla. Mitä esimerkiksi Raamattu sanoo kuolleiden kohtaamisesta tässä ajassa? Raamatusta löytyy itse asiassa monenlaista aineistoa tähän liittyen.
Ensimmäisenä mieleeni nousee yksi erikoisimmista tilanteista, joka on kerrottu Toisessa Samuelin kirjassa. Se sijoittuu aikaan, jolloin Samuel on jo kuollut ja Jumala on siirtänyt Saulin kuninkuuden Daavidille, koska Saul ei totellut Jumalaa. Jumala ei enää suostunutkaan vastaamaan Saulille tämän kysymyksiin (samalla tavoin kuin silloin, kun hänellä oli kuninkuus esim. unien ja urimin kautta). Epätoivoissaan Saul kääntyy henkiä manaavan En-Dorin noidan puoleen saadakseen yhteyden kuolleeseen Samueliin. Saulissa tapahtunut muutos on hätkähdyttävä. Aiemminhan hän oli nimenomaan hävittänyt henkien manaajia ja enteiden selittäjiä.
Noita kuitenkin suostuu kertomaan, että hän näkee jumalolennon nousevan maasta. Saulille on selvää, että kyse on Samuelista. Samuel myös suoraan puhuttelee Saulia ja kysyy, miksi tämä häiritsee häntä. Saul kertoo filistealaisten aiheuttamasta ahdingosta ja siitä, että Jumala ei vastaa hänelle. Samuel kuitenkin vastaa Saulille ihan samoin kuin aiemminkin: Saul on menettänyt tottelemattomuutensa takia kuninkuutensa ja hänestä on tullut Jumalan vihollinen. Tämän jälkeen Saul kaatuu kauhistuneena maahan. Näyttääkin siltä, että vasta nyt Saul ymmärtää, mitä hänelle on tapahtunut. Näyttää myös kertomuksen valossa siltä, että Saul on aidosti puhunut kuolleen Samuelin kanssa, vaikka Mooseksen laki kieltääkin noituuden harjoittamisen.
Mitä tästä kertomuksesta sitten voi päätellä? Näyttää siltä, että ainakin merkittäviin kuolleisiin (Samuelhan oli profeetta ja kuolemansa jälkeen jonkinlainen jumalallista kirkkautta hohtava hahmo) voi saada kuoleman jälkeen yhteyden. Raamattu ei kuitenkaan suosittele kokeilemaan tai aktiivisesti pyrkiä olemaan kuolleisiin yhteydessä ainakaan noituuden kautta.
Hieman eri asia onkin se, että kokee kuolleiden läheisten olevan jollain tapaa läsnä tai puhuttelevan. Läheisen kuoleman jälkeen voi myös tuntua siltä, että läheinen on nyt taivaassa ja katselee hymyillen sieltä elämäämme tässä ajassa. Tällaisessa selittämättömässä läheisen läsnäolon tuntemisessa ei ole mielestäni mitään pahaa. Eri asia on sitten se, pyritäänkö yhteyttä kuolleisiin rakentamaan nimenomaan noituuden tai henkien manaamisen kautta. Noituutta tai henkien manaamista en suosittelisi ketään kokeilemaan, koska se on käytännössä epäjumalanpalvontaa ja sen vuoksi Saulkin oli kuninkaana ollessaan pyrkinyt poistamaan noituutta Israelista.
Toinen ja vieläkin merkittävämpi kuolleiden kohtaaminen Raamatussa on kerrottu Uudessa testamentissa evankeliumeissa, jossa ylösnoussut Kristus kohtaa opetuslapset ennen kuin Hän palaa takaisin taivaaseen. Luukkaan evankeliumin (ks. luku 24) mukaan ylösnoussut Kristus mm. opettaa Emmauksen tiellä, murtaa leipää, ilmestyy ja poistuu yhtäkkiä sekä syö paistettua kalaa ja leipää. Kaikissa evankeliumeissa Jeesuksen ylösnousemus onkin hyvin konkreettinen tapahtuma. Jeesus ei ole esimerkiksi muuttunut täysin abstraktiksi henkiolennoksi, vaan häntä voi jopa koskettaa.
Toisaalta tämä välivaihe Jeesuksen elämässä oli ainutlaatuinen, eikä siitä voi vetää minkäänlaista johtopäätöstä siitä, millainen on Jeesuksen olotila taivaassa tai toisaalta millainen on meidän olotilamme ylösnousemuksen jälkeen. On kuitenkin huomattava, että apostoli Paavali pohtii yksityiskohtaisemmin meidän ihmisten ylösnousemusta Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen viidennessätoista luvussa. Siinä Paavali kuvaa mm. sitä, kuinka Jumala on antanut jokaiselle eläimelle ja ihmiselle oman yksilöllisen ruumiinsa tai kehonsa.
Kuitenkaan tätä ajallista ruumista ei voi verrata mitenkään taivaalliseen ylösnousemusruumiiseen, jonka kirkkaus on jotain aivan muuta, johon olemme tottuneet. Kyse on kuin kasvin kasvattamisesta. Kuollut siemen (vrt. ihmisen ruumis kuollessa) kylvetään maahan ja viimeisenä päivänä tuosta siemenestä kasvaa uskomattoman hieno kasvi (vrt. ylösnousemusruumis). Kuten Paavali sanoo: ”Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.”
Sitä millaisessa tilassa kuolleet ovat ennen ylösnousemuksen päivää, on vaikea arvioida. Ehkä he nukkuvat haudassa ikään kuin sikeää unta tai sitten he katselevat hymyillen meitä jonkinlaisessa onnellisessa ja taivallisessa välitilassa (vrt. esim. Raamatussa mainittuun Aabrahamin syliin). Loppujen lopuksihan kuolemaan liittyy myös hyvin mystinen ja salattu puolensakin.
Paljon olisi myös muuta sanottavaa Raamatun näkökulmista kuolleisiin, mutta niiden tarkka analysointi vaatisi oman kirjansa.