Pitääkö lapsi erottaa kirkosta, jotta hän voi osallistua elämänkatsomustiedon tunnille?

Nimimerkki ”Ihmettelevä” kysyy: ”Hei, onko Espoossakin ainoa keino saada lapsi haluamamme Elämänkatsomusopin opetukseen vain siten, että erotamme hänet kirkosta? Monikulttuurisessa perheessämme on tarpeen, että lapsemme osallistuu koulussa nimenomaan Elämänkatsomusopin opetukseen. Mutta ainoa keino tähän on se, että joudun erottamaan lapseni kirkosta? Entä jos hän myöhemmin, esim. 15-vuotiaana haluaa liittyä takaisin kirkkoon – miten hänen sitten tulee toimia ja mitä se edellyttää häneltä/perheeltä?”

Vastaus:

Asia on tosiaan niin, että kirkkoon kuuluvaa ei saa elämänkatsomusopetukseen, jos heille järjestetään koulussa oman uskonnon mukaista opetusta. Jos tilanne on se, että haluatte välttämättä lapsen osallistuvan elämänkatsomustiedon opetukseen, on todennäköisesti ainoa keino erottaa lapsi kirkosta. Asia kannattaa kuitenkin varmistaa vielä omasta koulusta, koska uskonnonopetusten ryhmissä on koulujen kesken eroja.

Ennen kuin päädytte niinkin radikaaliin ratkaisuun, että tämän vuoksi erotatte lapsenne kirkosta, kehottaisin miettimään vielä muutamaa asiaa:

1. Mitä sellaista elämänkatsomustiedossa on lapsenne kannalta paremmin kuin uskonnossa? Niin uskontoa kuin elämänkatsomustietoa voi opettaa sellainen ihminen, joka on itse ateisti, kristitty, hindu jne. Uskontoa ja elämänkatsomustietoa opettavat ovat pääsääntöisesti saaneet tieteellisen koulutuksen yliopistossa ja noudattavat opetussuunnitelmaa. Myös uskonnonopetuksessa tarkastellaan maailman uskontoja jne.

2. Eikö lapsenne kuuluminen kirkkoon ole jo osoitus siitä, että olette päättäneet kasvattaa hänet evankelis-luterilaisen uskonnon mukaisesti? Kasteenhan ja lapsen liittämisen kirkkoon edellytys on se, että vanhemmat ja kummit kasvattavat lapsen kristillisesti. Kodissa tehtävään kristilliseen kasvatukseen kuuluu kirkon näkökulmasta tiedollisen opetuksen (esim. lasten raamatun tai lasten katekismuksen lukeminen) lisäksi myös hartauselämään tutustuttaminen (mm. iltarukous ja perhemessussa käynti). Jokaisella perheellä on kuitenkin luonnollisesti heidän oma tapansa ja arkielämäänsä soveltuva tapa huolehtia kristillisestä kasvatuksesta. Kun kotona lasta voi tutustuttaa hartauselämään, koulussa painopiste on lähinnä tiedollisessa osaamisessa.

Vaikka kaste edellyttääkin kristillisestä kasvatuksesta huolehtimista, ei tämä ole mielestäni esteenä perheen monikulttuurisuudelle ja perheen mahdolliselle moniuskoisuudelle. On luonnollista myös se, että lapsi oppii kotonakin sen, että maailmassa on muitakin uskontoja tai uskomuksia kuin kristinusko. Monikulttuurisessa perheessä lapsi oppii parhaimmillaan jo nuoresta pitäen mm. suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä. Vaikka kirkon näkökulmasta lapsen kasteeseen kuuluu olennaisena osana kristillinen kasvatus, vanhemmat toki niin teoriassa kuin käytännössäkin viime kädessä päättävät, miten he haluavat lapsensa kasvattaa ja mihin uskontokuntaan lapsi kuuluu.

3. Dr. Evl:llä ei ole uskonnonopettajan tai elämänkatsomustiedon opettajan koulutusta. Sen vuoksi mietinkin, kannattaisiko teidän kysellä lapsennen koulusta suoraan uskonnon ja ET:n opettajilta, millaisia oppisisältöjä ja miten he koulussa opettavat. Ehkä tämä voisi antaa hyviä näkökulmia asiaan ja auttaa perheenne tarpeiden ja tilanteen arviossa.

4. On myös huomattava, että uskonnonopetuksesta määrää valtio, ei kirkko:

http://www.minedu.fi/OPM/Kirkollisasiat/uskonnonvapaus/?lang=fi

Jos päädytte siihen ratkaisuun, että erotatte lapsenne kirkosta, voi hän 12–17-vuotiaana omalla ja teidän vanhempien suostumuksella liittyä takaisin kirkkoon. Toki aiemminkin kirkkoon voi uudelleen lapsen liittää. Joka tapauksessa liitittepä lapsenne missä iässä tahansa mahdollisesti uudelleen kirkkoon silloin kannattaa olla suoraan yhteydessä oman alueen evankelis-luterilaiseen seurakuntaan, tiedustella hyvissä ajoin liittymisen edellytyksiä ja sopia yksityiskohdista.

15 vuotta täyttäneen ja uudelleen kirkkoon liittyvän pitää tunnustaa tarpeellisen opetuksen jälkeen kirkon usko. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nuoren pitää osallistua rippikouluun (jos hän ei ole sitä aiemmin käynyt) ja siinä yhteydessä keskustella kirkkoherran tai rippikoulua vetävän papin kanssa. Halutessanne voitte myös pyytää, että kirkon yhteyteen ottamisessa käytetään Kirkon yhteyteen ottamisen kaavaa (ks. http://www.evl.fi/kkh/to/KJM/toim-kirja/).

Toivottavasti löydätte hyvän ja toimivan ratkaisun tilanteeseenne ja lapsellenne. Halutessanne voitte myös ottaa uudellen yhteyttä nettisivujen kautta ja laittaa samalla yhteystietonne, jotka tulevat sähköpostiiini. Silloin Dr. Evl:n alter ego ottaa teihin yhteyttä 😉