Mitä mieltä Dr. Evl on naispappeudesta?
Nimimerkki ”Tiedonjano” kysyy: ”Mitä tarkoittaa nainen vaietkoon seurakunnassa? Tässäkö on peruste naispappien vastustamiselle? Itse asiassa ei pitäisi olla väheksyttävää sekään, jos joku on lehtorina, seurakunnassakin.”
Nimimerkki viittaa todennäköisesti apostoli Paavalin kirjoittamaan 1. Korinttilaiskirjeen kohtaan, jossa todetaan: ”Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.” (1. Kor. 14:33–35)
Myös toisessa kohtaa Uutta testamenttia todetaan: ”Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.” (1. Tim. 2:12). Tätä kirjettä on joskus pidetty Paavalin kirjoittamana, mutta nykytutkimuksessa kirje ajoitetaan Paavalia myöhempään aikaan.
Jos katsottaisiin vain näitä yksittäisiä kohtia, voitaisiin tosiaan tulla siihen johtopäätökseen, että naispappeudelle tai oikeastaan seurakunnassa toimivalle naisopettajalle (vrt. lehtorin virka) ei ole perusteita. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon koko Raamatun sanoma ja samoin myös se, mitä pappeus oikein on. Seuraavassa esittelen siten muutamia argumentteja naispappeuden puolesta.
Ensinnäkin juuri tuosta 1. Korinttilaiskirjeestä, johon usein vedotaan naispappeuden vastustamiseksi, löytyy myös kohta, jossa todetaan: ”Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois.” (1. Kor. 11:5). Profetoiminen tarkoittaa tässä yhteydessä todennäköisesti selväsanaista julistamista Kristuksesta eli saarnaamista. Näyttää siltä, että Paavali ei kieltänyt naisilta julistustoimintaa. Tähän liittyen on mielenkiintoista, että 14. luvussa mainittu naisten vaikenemiskielto voidaan kääntää myös lörpöttelykielloksi. On myös kyseisen kohdan tekstiyhteyden perusteella todennäköistä, että Korintin seurakunnan yksi ongelmista olivat nimenomaan jumalanpalvelusta häiritsevät lörpöttelevät naiset. Näin ollen onkin todennäköistä, että Paavali on sallinut naisten julistaa Kristuksesta, mutta halunnut hillitä niitä naisia, jotka häiritsevät lörpöttelyllään jumalanpalveluksia.
Toiseksi on syytä huomata, että niin Vanha kuin Uusikin testamentti tuntee naispuolisia sanan julistajia. Vanha testamentti esimerkiksi kertoo naisprofeetta Huldasta (2. Kun. 22:14; 2. Aik. 34:22). Evankeliumeissa taas kuvataan naiset Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäisinä todistajina ja ilosanoman eteenpäin viejinä. Lisäksi on mahdollista, että Paavalikin tunsi naisapostolin. Nimittäin tekstiyhteyden perusteella on mahdollista, että Paavali lukee Roomalaiskirjeessä mainitseman naispuolisen Junian apostolien joukkoon (Room. 16:7).
On myös syytä huomata, että Uuden testamentin tekstin kirjoittamisen aikaan niin piispan, papin kuin diakoninkin virat olivat vasta muotoutumassa. Uusi testamentti tarjoaa meille ikään kuin ikkunoita varhaisten kristittyjen elämään, mutta täydellistä kuvaa esimerkiksi sen aikaisesta apostolin, vanhimman (vrt. pastori) tai diakonin ammatista on vaikea nostaa esille. On kuitenkin selvää, että jo varhaisessa vaiheessa naisilla on kristinuskossa keskeinen asema. Kristinusko myös levisi patriarkaalisessa Rooman valtakunnassa suurelta osin naisten ja alempien sosiaaliluokkien keskuudessa.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa naispappeus toteutui 1980-luvulla. Tämän muutoksen taustalla oli varmasti myös aiempaa parempi tietoisuus tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ja kirkosta. Virallisesti naispappeus hyväksyttiin vuonna 1986 ja ensimmäiset naispapit vihittiin virkaan 1988. Naispappeus päätöksen yhteydessä hyväksyttiin ponsi, jossa todettiin:
”Myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran
avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toiminnanvapaus
ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelisluterilaisen
kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä
vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan
keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen.”
Ponnen tarkoitus on piispainkokouksen vuoden mukaan mm. todeta, että naispappeuden vastustaminen tai puolustaminen ei kumpikaan ole harhaoppinen käsitys (ks. tarkemmin pöytäkirja vuodelta 2006 http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/1EFB1D13DAC0B241C22577110049965A/$file/Naispappeus.pdf).
Piispainkokous on myös todennut, että kyseinen ponsi ei oikeuta kieltäytymään yhteistyöstä naispappien kanssa. Tämä on Dr. Evl:n mielestä viisas huomio. Nimittäin vaikka joku vastustaakin naispappeutta, on Dr. Evl:n mielestä outoa vetää siitä sellainen johtopäätös, että naispappien kanssa ei voi esimerkiksi toimittaa yhdessä messua tai kieltäytyä yhteistyöstä. Loppuselvennykseksi vielä se, että Dr. Evl on naispappeuden kannalla ja tekee mielellään yhteistyötä naispappien kanssa edellä mainittujen perusteiden takia. Dr. Evl on myös laittanut sen merkille, että yleisesti ottaen seurakunnissa aktiivisia ja Kristukselle uskollisia ovat usein nimenomaan naiset. Nyt olisikin tämän suhteen aika myös liian maallistuneiden suomalaisten miesten syytä ryhdistäytyä ja ottaa tosissaan hyvät ja pyhät kristilliset arvot, jotka tuovat hyvää niin itselle kuin läheisille.