Mitä ajatella ”Vanhasta” ja Uudesta testamentista?
Kaisa kysyy seuraavaa:
”Minulla on se käsitys, että Vanha testamentti on kirjoitettu ennen Jeesuksen syntymää ja Uusi testamentti hänen jälkeensä eli on ajallisesti uudempi. Ja sellainenkin mielikuva minulla on, että kun kirkon ns. konservatiivisiipi viittaa toimintalinjauksissaan Raamattuun, he viittaavat nimenomaan Vanhan testamentin teksteihin. Löytyykö sieltä heille riittävän vanhoillisia ja patriarkaalisia tekstejä? Miten sinä Dr. Evl lyhyesti luonnehtisit VT:n ja UT:n eroja?”
Vastaus:
Kaisa, kiitos hyvästä teologisesta kysymyksestä. Olet oikeassa. Vanhasta testamentista on ollut mm. erilaisia hepreankielisiä tekstikokoelmia ja jopa kuuluisa kreikankielinen käännös eli Septuaginta jo ennen Jeesuksen syntymää. Uuden testamentin vanhimmat tekstit eli Paavalin kirjeet on taas kirjoitettu noin 20–30 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Uusi testamentti on siten ajallisesti uudempi kuin Vanha testamentti.
Joskus Uuden ja Vanhan testamentin välille on myös pyritty rakentamaan keinotekoista kuilua. Termi ”Vanha” testamentti ei ole siinä mielessä onnistunut nimitys, että se viittaa Vanhan testamentin teksteihin jollain tapaa vanhentuneina. Kuitenkin niin Vanhan kuin Uuden testamentinkin tekstit ovat kristityille pyhiä kirjoituksia.
Siten Raamattua tulisi tarkastella pyhänä kirja kokoelmana, jossa Uusi testamentti on luonteva jatko Vanhalle testamentille. Toisaalta on hyvä muistaa, että esimerkiksi viidessä Mooseksen kirjassa mainitut säädökset juutalaisille eivät koske kaikilta osin ”pakana”kristittyjä eli esimerkiksi meitä suomalaisia luterilaisia. Ennemmin ne ovat kuuluneet olennaisena osana juutalais(-kristillis)een elämään siihen asti, kun ensimmäisenä helluntaina alkoi näkyvällä tavalla pelastavan kristillisen kirkon aika, joka koskee myös pakanoita. Uuden testamentin kirjoihin kuuluvissa Apostolien teoissa esimerkiksi käsitellään sitä, missä määrin juutalainen laki koskee kristittyjä.
Dr. Evl:n kokemusten mukaan kirkon konservatiivisiipi ei niinkään viittaa argumenteissaan Vanhaan testamenttiin, vaan ennemmin Uuteen testamenttiin ja sen säädöksiin. On myös vaikea sanoa, kumpi tuntee Raamatun paremmin: konservatiivit vai liberaalit. Dr. Evl:n kokemusten mukaan etenkin maallikkokonservatiivit haluavat olla usein Raamatulle uskollisia ja siksi vetoavat siihen. Sen sijaan yliopistossa on runsaasti Raamattua ammatikseen tutkivia liberaaleja, jotka tuntevat esimerkiksi erittäin hyvin Raamatun tekstien syntytaustan. On siis vaikea sanoa, kuka tai mikä ryhmä tulkitsee Raamattua parhaiten. Tähän liittyen on myös syytä muistaa, että Raamattua tutkitaan runsaasti tieteellisillä metodeilla ja vielä runsaammin luetaan pyhänä kirjana. Raamattuakin voi siis lukea hieman eri näkökulmista.
Dr. Evl ei selvyyden vuoksi halua toimia kummankaan siiven eli konservatiivien tai liberaalien edustajana, vaan haluaa ennemmin käsitellä asiat asioina. Dr. Evl:n mukaan kirkossa kannattaisikin pyrkiä aktiivisemmin eroon ihmisten tai ihmisryhmien kategorisoinneista. Uskoisin, että voisimme päästä lähemmäs totuutta silloin, kun pyrkisimme siihen avoimin mielin – ilman halua muodostaa samanmielisten kuppikuntia tai vastaavasti halveksia eri tavoin ajattelevia.