Miksi teologit möyhentävät kristinuskoa?
Nimimerkki ”Sepeteus” kysyy/kommentoi:
”Dr-Evl:n vastaus saa minut yhtymään Emeritus professori Antti Eskolan ajatuksiin. Hän moittii Kotimaa-lehdessä (10.4.2014) teologeja uskon möyhentäjiksi ja siirtää sovitusopin sivuun. Silloin hänen ei tarvitse välittää siitä, mitä kirkko opettaa. Itse ajattelen vähän samaan tapaan. Viime kerralla mainitsin psalmien armollisesta sanomasta. Itse asiassa Jumalan armollisuus näkyy läpi Vanhan testamentin: ”Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, (Ex.34: 6,7).
Siksi kysyn edelleen: mihin tarvitaan sovitusta ja monimutkaista.”
Vastaus:
En oikein ymmärrä, miksi pidät Jumalan armoa ja sovitusoppia toistensa vastakohtina? Nehän kuuluvat olennaisesti yhteen. Jeesuksen ristillä aikaansaamassa sovituksessahan Jumalan armo juuri näyttäytyy kirkkaimpana. Toisin sanoen, mikä voisi olla armeliaampaa kuin kuolla toisten pahuuden ja pahojen tekojen tähden? Itse asiassa monet Raamatun armeliaimmat kohdat liittyvät juuri Kristuksen sovituskuolemaan (ks. esim. Room. 5:10–11; 1. Joh. 2:2 ja 4:10). Sovitusoppi ei olekaan siten meidän teologien ja kirkon monimutkainen keksintö, vaan aivan koko kristinuskon ydinjuttu, joka liittyy olennaisesti myös suurimpaan juhlaan eli pääsiäiseen.
Luin muuten tuon Antti Eskolan haastattelun. Itse näen tilanteen hyvin erilaisena kuin Eskola, joka esittää, että papit ”tekevät kuperkeikkoja yrittäessään pitää teologiansa opin rajojen sisäpuolella”. Minusta taas nykykirkon suurin ongelma on se, että suurella osalla niin papeista kuin maallikoistakin on tietämättömyyttä sen suhteen, mitä kirkko opettaa ja mitä kristillinen oppi oikeastaan on (vrt. http://www.espoonseurakunnat.fi/web/at-kirkko/mita-kirkko-opettaa). Syynä tähän on juuri sellainen oppiallergia, josta yhteiskuntamme ja myös Eskola näyttää kärsivän. Oikea kristillinen oppi on valitettavasti kärsinyt inflaation ja siihen suhtaudutaan nuivasti. Nuiva suhtautuminen ja oppiallergia ovat taas johtaneet joissain tapauksissa siihen, että harvoin tahdotaan edes kunnolla ottaa selvää, mitä kirkko opettaa (tosin esim. Eskola ja varmasti myös Sepeteus ovat varmasti katekismuksensa lukeneet).
Usein ihmiset sanovatkin, että en usko siten kuin kirkko opettaa. Harvoin he kuitenkaan ovat ottaneet selville, mitä se kirkko opettaa. Valitettavasti kirkon opetuksiin ei voi (ainakaan vielä) perehtyä esim. Helsingin sanomien sivuilta. Sen sijaan edellä mainitusta linkistä löytyy jotain osviittaa.
Dr. Evl onkin henkeen ja vereen oppi- ja kirkkomiehiä ja jopa kiitollinen Jumalalle siitä – sanoipa yleinen mielipide mitä tahansa! Yhtenä syynä tähän on luonnollisesti se, että Dr. Evl on pappislupauksessa sitoutunut kirkon opetukseen. Dr. Evl myös aidosti uskoo siten kuin kirkko opettaa. Lisäksi Dr. Evl ei halua oikeaoppisuuteen pitäytymisellä ja sen etsimisellä kurittaa, kahlita tai kuihduttaa omaa tai muiden ihmisten kriittistä ajattelua. Ennemmin Dr. Evl haluaa pyrkiä raamatun, kristillisenopin tutkimisen ja pohdinnan kautta Kristuksen parempaan ymmärtämiseen. Lisäksi Dr. Evl haluaa työssään pappina vapauttaa myös ihmisiä opin kautta iloon ja riemuun sekä myös kriittiseen ajatteluun. Pohjimmiltaanhan kristillinen oppi on nimittäin evankeliumia eli ilosanomaa!