Mikä on kirkkolaki?
Kaisa kysyy: ”Kirkkolakiin on ymmärtääkseni kirjoitettu luterilaisen kirkon pelinsäännöt. Mikä se kirkkolaki oikein on ja miten se poikkeaa ns. tavallisista laeista?”
Vastaus:
Kirkkolaki on osa Suomen lainsäädäntöä ja Suomen perustuslain mukaan kirkkolaissa säädetään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta. Kirkkolain juuret palautuvat vuoteen 1869, jolloin Suomessa luovuttiin valtionkirkkojärjestelmästä. Sitä ennen hallitsijat olivat voineet merkittävällä tavalla vaikuttaa kirkkoon ja sen sisäisiin asioihin.
Käytännössä vuoden 1869 muutos tarkoitti sitä, että kirkko sai oman kirkkolain ja huomattavasti laajemman itsenäisyyden ja oikeuden päättää omasta lainsäädännöstään. Tämä tarkoitti sitä, että kirkkolaista esityksen antoi kirkko ja keisari (ja myöhemmin eduskunta) pystyi ainoastaan hyväksymään tai hylkäämään kirkon tekemän ehdotuksen. Kirkkolakia on vuoden 1869 uusittu muutamia kertoja, mutta edelleen muutettaessa kirkkolakia on kirkolliskokouksen tehtävä ehdotus eduskunnalle ja presidentille. Eduskunta ja presidentti joko hyväksyvät tai hylkäävät ehdotuksen, mutta eivät voi muuttaa kirkkolain sisältöä.
Käytännössäkään valtio ei ole juuri puuttunut kirkkolain sisältökysymyksiin vuosien kuluessa. Poikkeuksena mainittakoon esimerkiksi 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa presidentti Paasikiven toiminta, joka johti siihen, että kirkolliskokouksen ehdotus eronneiden uudelleen vihkimisen tai uuden avioliiton siunaamisen kieltämisestä muuten kuin poikkeustapauksissa raukesi ja jäi odottamaan lisäharkintaa. Paasikiven toiminnan johdosta aloite ei koskaan päätynyt eduskunnan käsittelyyn.
Kirkkolain voisi siten ajatella olevan suomalaisen lain autonominen osa, jonka perusteella kirkko saa päättää omista asioistaan – samalla tavoin kuin uskontokunnat yleensäkin. Erona muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin on lähinnä se, että muodollisesti kirkkolaki on osa suomalaista lakijärjestelmää ja teoriassa (mutta tuskin käytännössä) eduskunta tai presidentti voisi hylätä kirkon ehdotukset kirkkolaiksi. Kirkon kädet on siis periaatteessa sidotumpia kuin monien muiden uskonnollisten yhteisöjen. Toisaalta kirkkolaki antaa myös kirkkoa itseään koskevissa asioissa sille merkittävää valtaa. Esimerkiksi niin sanottuja arkipyhiä ei voida lakkauttaa käytännössä kuin kirkon aloitteesta ja kirkko onkin viime aikoina pitänyt painostuksenkin alla kiinni siitä, että arkipyhistä ei luovuta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kirkkolainsäädäntöön kuuluu olennaisena osana myös kirkkojärjestys, jossa annetaan määräyksiä mm. kirkon toiminnasta. Kirkkojärjestyksestä päättää täysin itsenäisesti kirkolliskokous.
Kirkkolain löydät täältä:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054#L2P1
Kirkkojärjestyksen löydät täältä: