Miten kirkkojen pelastuskäsitykset eroavat toisistaan?
Nimimerkki ”kyselijä” kysyy: ”Miten eri kirkkokuntien pelastuskäsitykset eroavat toisistaan (esim. ortodoksinen, katolinen ja luterilainen kirkko)? Pelastuuko ihminen kaikkien mukaan yksin armosta, Jeesuksen sovitustyön vuoksi?”
Vastaus:
Hyvä ja laaja kysymys, johon on mahdoton tässä vastata yksityiskohtaisesti. Karkean jaottelun mukaan voisi kuitenkin sanoa, että kaikki kirkkokunnat korostavat Jeesuksen armoa. Kirkkokunnat kuitenkin eroavat toisistaan sen suhteen, mitä se käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi luterilaisuudessa pelastusoppi on liittynyt läheisesti ajatukseen Jumalan kaikkivaltiudesta ja kaikkivaikuttavuudesta. Esimerkiksi Lutherin mukaan luodut olennot ovat aina jollain tapaa Luojansa vaikutuspiirissä. Hänen mukaansa ihmiset voivat tehdä (näennäisesti?) päätöksiä maallisen elämän alueella (esim. nousenko sängystä ylös ja menenkö töihin), mutta hengellisen elämän alueella he ovat konkreettisestikin Jumalan armon varassa: Pyhä Henki synnyttää uskon, toivon ja rakkauden sanan ja sakramenttien kautta siellä missä tahtoo.
Sen sijaan toista ääripäätä edustaa esimerkiksi helluntaiherätys, jossa korostetaan ns. uskonratkaisun tekemistä. Kyseisessäkin liikkeessä toki korostetaan Jumalan armoa, mutta siihen liittyen kasteen ja uskon välinen suhde on erilainen: helluntalaisilla uskon tulee edeltää kastetta; luterilaisilla kasteen taas uskotaan olevan uskon lähde.
Mitä tulee taas esimerkiksi katoliseen kirkkoon, sen painotukset ovat viime vuosikymmeninä lähentyneet esim. luterilaisia näkökulmia ja toisaalta luterilaisuudessa on alettu ymmärtää Pyhän Hengen tekemän uudistustyön merkitys pelastukselle. Esimerkiksi Katolisen kirkon katekismuksessa (1992) todetaan, että ”Pelastus tulee yksin Jumalalta”, mutta äitikirkko välittää tuon pelastuksen (kohta 169). Lähentyminen luterilaisten ja katolisten kanssa välittyy hienolla tavalla myös asiakirjasta Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta (YJV, 1999):
Kyseisessä asiakirjassa mm. todetaan:
”Me tunnustamme yhdessä, että Jumala armosta antaa ihmiselle synnit anteeksi ja samalla vapauttaa hänet elämässään synnin orjuuttavasta vallasta ja lahjoittaa hänelle Kristuksessa uuden elämän.” (4.2./22.).
Luterilaisten ja ortodoksien pelastuskäsitysten välistä yhteyttä taas selventää ekumeniikan professori tutkimuksessaan Faith and Holiness. Yksi isoimmista kysymyksistä on ollut ortodoksien ja luterilaisten neuvotteluissa se, missä määrin (vai lainkaan) ja millä tavoin ihminen tekee yhteistyötä Jumalan kanssa pelastuksessa.