Nimimerkki: ”Ristinmerkki” kysyy: ”Hei! Miten tehdään oikein ristinmerkki. Ovatko ristinmerkit erilaisia luterilaisilla, ortodokseilla ja katolisilla. Entä miten ”viitotaan” jos lausutaan Herran siunaus jonkun ihmisen elämään? Olen tehnyt ristinmerkin niin että lopussa kädet tulevat oikealle ja sitten vasemmalle olkapäälle, mutten tiedä onko se oikein. Olen luterilainen. Kiinnostaa myös sormien asennot, olen pitänyt peukaloa, etusormea ja keskisormea suorina ja nimetöntä ja pikkusormea taivutettuna. Olisi kiva jos ”avaisit” myös ristinmerkin merkitystä. Kiitos:)”

 

Vastaus

 

Kiitos hyvästä kysymyksestä. Ristinmerkkejä on monenlaisia ja niihin myös liittyy erilaisia traditioita. Pääsääntö on, että idän kirkossa eli ortodokseilla ristinmerkki tehdään siten, että ensin kosketetaan sormilla otsaa, sitten rintaa, sen jälkeen oikeaa olkapäätä ja lopuksi vasenta olkapäätä kohti. Lännen perinteessä (esim. katoliset ja luterilaiset) ristinmerkki tehdään muuten samoin, mutta vasenta olkapäätä kosketetaan ensin ja lopuksi oikeaa.
Niin idän kuin lännen perinteessä olen törmännyt samaan selitykseen siitä, minkä vuoksi kosketuksen kohteena on otsa, rinta ja olkapäät: otsa kuvastaa ajatuksia, rinta tunteita ja olkapäät kätten töitä. Tällä tavoin kristitty pyytää Jumalaa siunaamaan ja pyhittämään omaa elämäänsä. Ristinmerkin teko on siten oikeastaan pieni rukous.

 

Sormet asetetaan usein (etenkin idän perinteessä, mutta myös esim. luterilaisessa) perinteessä siten, että peukalo, etusormi ja keskisormi liitetään yhteen kuvaamaan kolmiyhteistä Jumalaa. Pikkurilli ja nimetön taas jäävät erilleen (tai kämmentä vasten) kuvastamaan Kristuksen kahta luontoa: inhimillistä ja jumalallista (eli sitä, että Kristus on tosi ihminen ja tosi Jumala).

 

On kuitenkin tärkeää huomata, että ristinmerkin tavat myös vaihtelevat. On myös tärkeää muistaa, että esimerkiksi luterilaisessa kirkossa tehdään myös monia muita ristinmerkkejä:

 

  1. Kasteen yhteydessä kastettavalle tehdään otsaan ja rintaan pieni ristinmerkki.
  2. Hautaan siunaamisessa arkun päälle tehdään hiekkaristi.
  3. Ehtoollisen asettamisen yhteydessä viinin ja leivän päälle tehdään pieni ristinmerkki.
  4. Pappi (joskus myös esim. maallikko) taas usein tekee myös jumalanpalveluksen alussa (”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”) ja lopussa Herran siunauksen yhteydessä koko kädellä ja kämmenselkä edellä ristinmerkin (olkapäistä vasemmalta oikealle). Samoin pappi tekee saman ristinmerkin esimerkiksi siunatessaan hääparin.

 

Jos haluat tietää lisää ristinmerkistä esimerkiksi jumalanpalveluksen yhteydessä, kannattaa tutustua jumalanpalvelusoppaaseemme (http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content39B3D3). Se esimerkiksi ohjeistaa (s. 115) jumalanpalvelukseen liittyen seuraavaa:

 

Itsensä liturgi voi siunata ristinmerkillä polvistuessaan alttarin

ääreen, evankeliumin lukemisen alkaessa, vastaanottaessaan ehtoollisen

sekä kiittäessään siitä.

Seurakuntalainen voi tehdä ristinmerkin alkusiunauksen yhteydessä,

vastaanottaessaan synninpäästön, evankeliumin lukemisen

alkaessa, vastaanottaessaan sakramentin ja kiittäessään siitä sekä

Herran siunauksen yhteydessä.